keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Oksenna vaikka se ensimmäinen sana ulos...

Nyt se alkaa.
Seuraava haaste: uusi epämukavuusalue haltuun.

Mikä alue tämä tällä kertaa on?
Se on tässä ja nyt, tämän tekstin kirjoittaminen. Oikeastaan tulin jo epämukavuusalueelle, kun toissa iltana pääsin luomaan tämän blogin raamit. Ja pyöritään nyt oikein kunnolla täällä epämukavuusalueella, kun kerran tultiin: Jokaisen miehen takana on nainen, joka saa tekemään asioita (Ennen en ajatellut näin, mutta alempana tunnustus tämän suhteen). Asioita, jotka saattavat olla itsestään selvyyksiä ulkoapäin katsottuna, mutta joiden tekemiseen henkilökohtainen sisäinen maailma on voinut virittää, jos jonkinlaisia kompastuskiviä, Pelkoja.
Oma epämukavuuden purkaminen, jonkin asteinen pelko on tämän blogin aloittaminen.

"Normaalisti" tai "tavallisesti" haastan itse itseäni kasvuun mitä erilaisemmilla keinoilla, mutta tällä kertaa myönnän heti alkuun: Sain apua perustamisessa tyttöystävältäni, kyllä nyt sekin on tunnustettu. Saapa nähdä mitä muuta kasvun ja kehittymisen tie tarjoaa valoon tuotavaksi...

Kirjoittaessani nyt tunnen, kuinka kurkkua kuivaa, hengitys ei meinaa kulkea, päässä vähän humisee ajatusten villi myrsky: "Kaikilla on nykyään blogi - pysy erilaisena", "Kuka luulet olevasi - Ihme Egoilija", "mitä jos joku oikeasti lukee ajatuksiasi", "Mitä jos, joku saa tietää, että Sinulla on blogi",Tyttöystäväni vinkkaa gmailin kuumassa Chatissä(josta vielä myöhemmin lisää), että voin soittaa hänelle puolen tunnin kuluttua. Eli ei apua sieltäkään tähän hetkeen... AAAAHHHH...
"MITÄ JOS" = MIELEN LEMPILAUSE --> OLEN SIIS OIKEALLA TIELLÄ. NYT VAIN TOIVOTAAN, ETTÄ KEHO KESTÄÄ MIELEN PELOISTA SYNTYVÄT REAGTIOT. (jos totta puhutaan, niin jännityksessä on jotain samanlaista, mitä koin silloin, kun ensimmäisen kerran menin ohjaamaan Xycling-tuntia..hhmm niin ja musiikki ei lähtenyt toimimaan. Silloin oli rankkaa, mutta nyt etunani on kiinnitys tunne myrskyn alla olevaan rauhalliseen olemisen tilaan. Mieli ottaa ajatus ja tunne tasolla kolhuja, mutta tiedän, että tämä on tehtävä.

Seuraava askel: Ei egoilua, ei itsensä korostamista, EI VAIKKA MIELENI SELLAISTA TARINAA KERTOOKIN JA USKOTTELEE, ETTÄ TÄMÄ ON MOTIIVINI. MITÄ SITTEN?
Jakamista, ymmärtämistä, mielen tarinoista epämukavuusalueen avulla irtautumista, raakaa kasvua ja irtipäästämistä... jotain sellaista aidompaa. Availla mielen tarinointia ja polttaa ne savuna ilmaan todellisuuden valossa, tuomalla venkoilevan mielen lorut yleiseentietoisuuteen... VIEMÄÄN ITSEÄNI ETEENPÄIN, YHÄ ENEMMÄN VAPAASTI TOIMIVAKSI KOKONAISUUDEN OSAKSI...

En tiedä mitä tuleman pitää, mutta luulen blogin avaaman tulkintoja tarinoista, joiden kautta olen päätynyt tähän tilanteeseen(josta myöhemmin lisää), millaisia prosesseja on ollut käynnissä ja ennen kaikkea avartaa muita epämukavuusalueitani, joita työstän ja tietysti samalla haastaa lähipiirini ja meidät kaikki hetkittäin ulos mukavuusalueelta kasvupyrähdysten maailmaan...

Sillä siellä missä mieli murtuu koemme sen mikä on kauneinta, rikkainta ja elämälle välttämätöntä - Puhdasta Rakkautta!!!

Liitän tähän viestin, jonka lähetin tänään Rakkaalleni, ihmeelliselle Naiselle, jonka sydän on yhtä kuin maailmankaikkeus, sillä Hän jakaa hyvyyttä, haastaa kasvuun, nauraa ja hyvmyilee maailman kielellä, Resonoi kaikkeuden kanssa...
Tiedän, kuullostaa Rakastuneen miehen jutuilta, mutta te jotka tunnette - tiedätte <3. Ne jotka eivät tunne, tietäkää, että hän kysyi, että olisiko viestini mahdollisesti ensimmäinen blogitekstini? Vastasin: "Ehkä"... Omasta ilosta jakaminen - puhdasta kauneutta!) Tässä: "Oot taas niin mahtavan tuntunen.. Voi morjes mitä energioita tässä nousee; paljon variaatiota!:) Tunnen Sut mun kehossa ja tunnut täydelliseltä, mieli huutaa; se kaipaa Sua, Sielu iloitsee hiljentyen ja rauhoittaen... Rakkaus murtaa hiljalleen kaiken edellisen kuljettamalla meitä ajattomaan ilman rajoja, jossa olemme irrallaan ja silloin yhdessä aina, täydellisillä etäisyyksillä; lähellä ja kaukana yhtäaikaa, ilman kiinnikeitä; täysin kiintyneinä... Tähänkö olemme menossa.. Tätä jo olemme täydellisinä hetkinä; tässä yhdessä ainoassa kaikkeuden hetkessä, jossa kaikki on yhtä ja täysin erillään jännittäen maailman ajattomaan liikkeeseen. Olemme vapaus Rakkauden muodossa ja energioidemme leikki, yhdentyminen, liekehdintä kiihdyttää illuusion murtumista, todellisuuden ilmentymää... Onneksi olen hullu ja saan ilmentää sanojenivirtaa vapaasti, halusin kertoa, kuinka paljon merkitset mulle ja että nostat iloa ja rakkautta mun sydämessä - ajattelen Sua - Rakastan Sua"



Nyt mieleni huutaa, miettii, narisee: "Onko tämä nyt hyvä blogiteksti, , kiinnostuuko tästä kukaan, onko tästä kenellekään mitään hyötyä... jatkuu tuhansiin variaatioihin. Mut nyt julkaisen tämän ja teen kovimman jutun ikinä(tässä hetkessä itselleni): pistän linkin facebookkiin, niin että ystäväni näkevät millainen matka on alkamassa...
JA SINÄ JOKA EKSYIT LUKEMAAN TEKSTIN - TERVETULOA MUKAAN - EI, EN TARKOITA SEURAAMAAN BLOGIANI TAI MINUN MATKAANI, VAAN TERVETULOA MUKAAN MATKAAMAAN OMALLE EPÄMUKAVUUSALUEELLESI...
MUKAVUUSALUEELLA OLEMME JO MATKATOVEREITA, JOTEN VOIMME YHTÄ HYVIN NÄHDÄ MYÖS AIDAN TOISELLA PUOLELLA!!!

TÄSSÄ HAASTE SINULLE: (VASTAA JOMPAAN KUMPAAN HAASTEESEEN - NYT HETI!!! =)

1. VAIHTOEHTO: PERUSTA BLOGI JA AVAA SIELLÄ LÄHIPIIRILLESI OMAT HAASTEESI.
2. VAIHTOEHTO: JÄTÄ KOMMENTTI OSIOON VIESTI, JOSSA PALJASTAT JA "REVIT AUKI" YHDEN HENKILÖKOHTAISEN EPÄMUKAVUUSALUEESI! (tÄMÄN OLET VELKAA MINULLE, SILLÄ SAIT LUKEA JO MINUN KASVUN PAIKASTA TÄSSÄ JA NYT)


PISTÄ TÄMÄ OSOITE MUISTIIN, SILLÄ MATKA ON ALKANUT...

Täydellistä Tätä Hetkeä...

19 kommenttia:

  1. Tuli aika lämmin tätä lukiessa :) Huh!!!!

    Epämukavuusalueeni? Niistähän on jo avauduttu ihan liikaakin. No, sanotaan tällä kertaa, että hetkellinen epämukavuusalue oli sanoa ensimmäistä kertaa "ei" tv-haastattelupyynnölle. Sitä tosin seurasi sekunnin kuluttua ihana vapauden ja autuuden tunne <3 askeleet ovat jälleen oikealla polulla

    VastaaPoista
  2. Haha no vastataan haasteeseen. TÄÄLTÄ PESEE!

    No ainakin yksi iso epämukavuusalue, jonka hetken itseni kanssa painiskelun jälkeen ilmaisen "ääneen":

    Tyhjä paperi ja siitä ylipääseminen.
    Olen siis joskus harrastanut paljon piirtämistä ja kirjoittamista, ja ne ovat erityisen lähellä sydäntä. Näissä kahdessa osa-alueessa on jo pitkään ollut sellainen tukahtuneisuuden tunne(siis puhutaan useasta vuodesta) jonka yli ei tunnu pääsevän.
    Se yllättäen aiheuttaa sisäistä hampaiden kiristelyä. Vaikea on tarttua kynään ja päästä epävarmuuden ja muiden "tiedätte kyllä"-tunteiden yli.

    Epämukavuusalue on siis, vielä loppuun kerratakseni, ongelman ilmaiseminen, sen kohtaaminen ja kynään tarttuminen

    Ole hyvä! :D

    -Annina

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaminen ja oman asiansa esilletuonti varmasti. Mutta vastasin samalla mitalla, blogi on nyt bittiavaruudessa :) Have a nice journey!

    VastaaPoista
  4. Arvostan..!!! Vastaan haasteeseen: Mä menin just mun epämukavuusalueelle kun aloin edes miettimään oman blogin kirjoittamista - voi kamalaa! En missään tapauksessa uskalla sitä avata mutta ryven pelkässä ajatuksessa...voi KAUHEETA...mutta sä selvisit upeesti...t. helena

    VastaaPoista
  5. Hienoa! Ja kiitos haasteesta, otan siitä kopin.

    Liikun tällä hetkellä koko ajan epämukavuusalueella ja mieliala vaihtelee innostuksen, tsempin ja paniikin välillä. Ilmoittauduin mukaan 2. tason joogaopettajakoulutukseen, joka pidetään kesällä Balilla. Tiedän, että reissusta tulee todella huikea. Meillä on joogan lisäksi luvassa mm. delfiinipurjehdus, vaellus vesiputoukselle, alamäkipyöräilyä, temppelitanssia ja tulitanssia. Lisäksi opettelemme ohjaamaan joogaa erilaisille ryhmille ja käymme ohjaamassa joogaa balilaisessa orpokodissa. Huikeeta! =)

    ... Mutta sitten se haaste. Pranashamajooga on todella haastavaa. Ja meillä on päivittäin 2 kpl 1,5 h treeniä! Muutenkin päivät tulevat olemaan 6.00-21. Rankan fyysisen treenin päälle on siis luvassa paljon tietoa. Yhteensä kurssi on 300 h. Mietin, miten pää ja kroppa kestävät. Kaiken lisäksi meistä kuvataan mahdollisesti tv-sarja Journey of a Lifetime kansainväliseen levitykseen.

    Suoraan sanottuna välillä pelottaa aivan penteleesti. Mutta se on vaan hyvä. Omalta kohdaltani (varmasti muidenkin kurssilaisten) Journey of a Lifetime on siis jo alkanut. Saan tutustua pelkoihini, rajoittaviin uskomuksiin ja vanhentuneisiin käsityksiin itsestäni - ja saan korvata ne luottamuksella, rakkaudella ja eheämmällä minäkuvalla. Saan siis tilaisuuden löytää oman voimani niin fyysisesti kuin henkisestikin. Siistiä! =)

    Paras tapa kasvaa ja kehittyä on siirtyä omalle epämukavuusalueelle ja tehdä juuri se, mikä pelottaa. Joku viisas on sanonut suurin piirtein näin, että et saa koskaan tietää, mikä on mahdollista, jos et tavoittele mahdotonta. Amen!

    VastaaPoista
  6. Tuo viesti sun tyttöystävälle oli kyl ehdottomasti parasta antia ja muutenkin loistava postaus! Onneks olkoon sankkaan joukkoon tulemisesta :) Hmmm voisin ottaa omaksi haasteekseni, että tulisin täysin omana itsenäni enemmän julki KAIKILLE kenenkään mielipiteistä ja tai niiden puutteesta riippumatta, minkä kanssa on joutunut painimaan useammankin kerran. Mutta nyt vois laittaa nupit kaakkoo ja painaa viel kovempaa! Paljon rakkautta ja valoa kaikille <3 @Liisa, huh kun tuo Journey of a Lifetime kuulostaa päräyttävältä! Maistuis itsellenikin heheh ^^

    VastaaPoista
  7. Oma epämukavuuteni ja samalla suuri innostus on selvittää, mitä oikeasti haluan elämälläni tehdä, ja miten siihen vähitellen selkeytyvään tavoitteeseeni pääsen.

    Asiaa auttamaan aloitin itsekin noin viikko sitten bloggaamaan:

    kosoola.blogspot.com

    Ehkäpä yksi yksittäinen epämukavuus oli tehdä tuolta blogista löytyvä ensimmäinen video ja laittaa se jakoon. Ja kyllähän tuo kirjoittaminenkin koko ajan herättää mietteitä siitä, että lukeeko kukaan ja kuka lukee ja mitä ne ajattelee niistä kirjoituksista.

    VastaaPoista
  8. KIvaa luettavaa!
    Itse välillä mietin, että mitä kaikkea blogiin uskaltaa kirjoittaa -ja miten se vaikuttaa ihmisiin joilla on minusta toinen kuva (en halua olla työkavereideni kanssa sama minä joka oikeasti olen). Haluan pitää tietyt asiat itselläni, näissä piireissä ja sitä kautta elää omaa, tahtotila -elämääni. Töissä joutuu aivan liian usein sille epämukavuus -alueelle, mikä usein tarkoittaa myös sitä, että tekee mieli paeta...laittaa kuulokkeet korville...ja tehdä vaan "työtä" -ilman, että joutuu kuuntelemaan asioita mitkä ovat omista arvoista kovin kaukana.

    VastaaPoista
  9. Olen juuri tällä hetkellä epämukavuusalueella kirjoittaessani kommenttia toisen blogiin. :) Pienistä asioista se kasvu alkaa. Kiitos hyvästä postauksesta ja heittämästäsi haasteesta!

    VastaaPoista
  10. Blogaukseen liittyvät pelot ainakin. Ja muutenkin kaikki aitous ja avautuminen, muiden mielipiteistä välittämättä. Laitoin itse asiassa innoittamanasi tästä nyt blogiini:

    http://tiernainen.blogspot.com/

    Elämäähän tämä vain on :) Eli mieletöntä! Tsemppiä epämukavuusalueelle!

    VastaaPoista
  11. Otin haasteen vastaan ja aloitin julkisen blogin omana itsenäni. Jostain se on aloitettava :)

    VastaaPoista
  12. Onnea uudelle blogille, Heikki! Haasteesi on kuultu ja oma blogi perustettu! :)

    VastaaPoista
  13. Kiitos kommenttiosioon vastanneille ja kiitos muillekin saadusta palautteesta. Oli jännä fiilis julkaista omia ajatuksia ilmoille, niinkuin varmaa oli muillakin...

    Nyt on huikea huomata, kuinka avoimesti pystymme tuomaan ilmi epämukavuusalueitamme ja vielä toimimaan niillä... Toiset, jotka olivat varmaan jo miettinyt Blogin perustamista aloittivat sen (oliko syynä sitten se, että madalsin aloittamisen rajaa laskemalla rimaa blogitekstille vaadittavasta tasosta vai se, että porukalla on aina mukavampaa...? ..no ei sillä väliä pääasia, että jokainen meistä toimii omalla epämukavuusalueellaan rohkeasti ja kaskeaa sieltä hedelmällistä vijelymaata omalle mukavuusalueelleen!)

    Itse olen kokonaisuutena tähän blogiin liittyen epämukavuus alueella ja varsin tämäkin osio on mielenkiintoinen... ottaa osaa keskusteluun lyhyesti...(harvoin onnistuu!)

    Tekisi mieli kompata kaikkien kommentteja yksitellen... no taidan varastaa aikaa vielä myöhemmin lisää (Mikä on haastavaa, kun yritän olla mahdollisimman paljon irrallaan tietokoneesta - ja kuinka mielenkiintoisia blogeja on nytkin syntynyt!!!).

    Tämä oli lyhyin komentti mihin pystyin - ehkä kehityn tässäkin (varsinkin, kun en vielä edes ehtinyt kommentoimaan muiden vastineita)!

    Sen vielä sanon, että heittäkääpä kaikki blogin perustaneet sen osoite tänne, niin pääsen ja mahdolliset muutkin tänne ajautuvat pääsevät vilkuilemaan projektejanne!!!!

    Nautintoa epävmukavuusalueille ja Parhautta Tähän Hetkeen!!!

    -Heikki

    VastaaPoista
  14. Moi Kaikille!

    Ensin onnittelut Rakkaalle Ystävälleni kaapista tulemisen johdosta! ;)

    Onhan toi teksti "hivenen" verran "avarampaa" kuin silloin kun vaan salilla kirjoiteltiin treenivihkoon treenisarjojen painokiloja ja kotona aterioiden proteiinimääriä.

    Minun ehdottomasti "paras" epämukavuusalue on raha-asioiden hoito. Kuinka voi ollakkaan niin vaikeaa laskujen avaaminen aikuiselta mieheltä(koska mies/ihminen on aikuinen?). Voi sitä keveyden tunnetta kun kahden viikon stressaamisen jälkeen avaa ne kuoret ja hoitaa tai järjestelee ne. Sitä on vaan joskus ollut niiden kanssa niin syvässä kusessa että se sama tunne syöksyy iholle vieläkin vaikka mitään hätää ei olisikaan. Kunhan vaan hoitaa asiat heti ja ajoissa.

    Uskon että vastaavissa asioissa painii moni muukin ja tältä osa-alueelta vapautuisi paljon hyvää energiaa jokapäiväiseen toimintaan kunhan vaan kohdattaisiin tämä kipu, ihana kipu joka tuo keveyden! :)

    Olkaahan kiltisti kaikki!

    VastaaPoista
  15. Hienoa Heikki! Erittäin mielenkiintoinen blogi joka puhuttelee kyllä tosi paljon.

    Epämukavuus alueita mullakin löytyy mutta niiden myöntäminen on mulle erittäin vaikeeta. Pieni nöyryys koulu olisi siis paikallaan =D

    Blogin pitäminen on ollut ajatuksissa jo pitkään mutta mieli osaa kyllä syöttää kaikenlaista puppua miksei kannata. Ennenkaikkea pelko siitä että paljastan itseni on ehkä suurin pelkoni eli todellakin juuri egon luomaa harhaa.

    VastaaPoista
  16. Heikki on vaan niin lepposa ja paras. Keep up the good ..öö.. blog :)

    Wesku: Kirjoitit sanasta sanaan mun puolestani. Just toi sama juttu, viimeks tänään kusi sukassa avasin järjestelin sekä firman että omat laskut vain huomatakseni että ei se elämä taaskaan loppunu. Ja kun sen teki, tuli hoidettua joku 8 muuta roikkunutta asiaa putkeen :D Kiitos että valaisit mun epämukavuusalueeni :D

    VastaaPoista
  17. Universumi vastasi mulle sun blogitekstin muodossa.. Olen aloittanut ravintoblogini jo kauan sitten, mutten ole uskaltanut ja(t)kaa sitä, koska en mielestä tiedä tarpeeksi ravinnosta ja pelkää levittäväni väärää tietoa. Kuitenkin minulla on levoton ja saamaton olo, koska luen ravintojuttuja netistä, kokeilen uusia juttuja keittiössä ja minulta on monta kertaa lipsahtanut, että ravitsemus on se mun juttu, jota haluaisin tässä elämässä kokeilla ja tutkia. Vastaan kumpaankin haasteeseesi, joten alan päivittää blogiani taas. Kiitos.

    VastaaPoista
  18. Oukei, kai se on mun hypättävä kans messiin :D tää on siis mulle tosi vierasta, kommetoida blogiin tai edes yleensäkään mihinkään keskusteluun.

    oon jo pitkään harkinnu blogin kirjottamista omista ajatuksista ym. mutta jossain mun sisällä elää vaan pelon tunne. en tiedä. ehkä mä tästä vielä rohkaistun ja alan kirjottamaan vaikka edes vain omaksi ilokseni.

    Mut suuri, kiitos kun uskalsit näyttää rohkeasti esimerkkiä ja tunnustaa hyppysi mukavuusalueelta :)

    -Henna (hurjaa, en edes mitään nimimerkkiä keksinyt, vaan oikealla nimellä mennään..)

    VastaaPoista
  19. Loistavaa Henna!
    Jos blogin kirjoittaminen pelottaa, niin se on hyvä tehdä, varsinkin kun selvästi jokin sitä kohti vetää. Vai mitä? Eihän meitä vedettäisi kohti sellaisia asioita, joita pelkäämme ellei sillä olisi jotain tarjoitusta, joka palvelee muitakin kuin itseämme. Ja omaksi iloksemmehan me blogia aina tietysti kirjoitamme, mutta samalla voimme jakaa iloamme muille ja silloin rakennamme yhteistä iloa...

    Kommentoiminen on tietenkin jo itessään yllättävän iso juttu - itsekin olen huono kommentoimaan vaikka se on varmasti aina hyväksi sekä itsen, että kirjoittajan kannalta!

    Kiitos kommentista Henna!

    VastaaPoista