Tarvitsemme tilaa terveydelle!

Terveys ja tila, vapaus, avoimuus mahdolliselle...
Oma aika, rehellisyys itselle ja aidolle kutsumukselle = terveys, ilo ja intohimo
Edellä käsitteitä, jotka kaikki tukevat tulkintani mukaan toisiaan sekä onnellista ja täyttymyksellistä kokonaisuutta tukevaa elämää. Toimiaksemme tarvitsemme itseämme suuremman syyn tehdä asioita, joka luonnollisesti löytyy itseämme laajemmasta kontekstista. Mikäli toiminta ei lähtökohtaisesti palvele itseämme suurempaa hyvää/kokonaisuutta, niin silloin toiminnan polttoaine ei ensinnäkään ole ekologista, eikä toisaalta riittävää pitkäaikaisille matkoille.

Mikäli tuntuu, että toiminta elämässä kuluttaa enemmän sinua tai ympäristöäsi on syytä tarkastella toiminnan motiiveja, eli polttoainetta. Toiminko / toimimmeko suuremman kokonaisuuden hyväksi, onko toimintamme ekologista ja ovatko henkilökohtainen ja ryhmän visio&missio linjassa keskenään ja miten ne sulautuvat laajemman kontekstin näkökulmasta tukemaan suurempaa kokonaisuutta?
Ekologisella toiminnalla tarkoitan tietenkin suhdetta ympäristöömme, kuten muihin ihmisiin, luontoon jne, mutta myös suhdetta omaan sisäiseen maailmaamme. Onko toimintamme ekologista itseämme, tunteitamme, ajatuksiamme ja sitä syvempää tarkkailijaa kohtaan johon voit syvällä itsessäsi saada yhteyden tunteiden, ajatuksien ja kehon taustalla.

Milloin olet viimeksi ottanut aikaa irroittautua päivittäisistä rutiineistasi ja aidosti tarkastellut, oletko rehellinen, eli ekologinen sekä ulospäin (ympäristöösi), että sisäänpäin (itsellesi) toimintasi / toimimattomuutesi suhteen. Tämä irti otto ei vaadi aina edes tietoista tarkastelua, mutta se vaatii aikaa, rauhaa ja tilaa. Eli milloin viimeksi olet ottanut itsellesi tilaa olla erillään arkisista tai joka päiväisistä rutiineistasi, läheisistä ihmisistä, yhtenäisestä ja additoivasta tavastasi ajatella asioita (yleensä aina yhdestä ja samasta näkökulmasta; asioiden suhteesta itseesi tai työhösi ja perheeseesi.).


Teemmekö asioita samalla tavalla vain siksi, että niin on ennenkin tehty?
Asioiden toistaminen ja kokemuksen tuoma etu ovat asioita, jotka kuollettavat keksimästä uutta. Ehkä juuri siksi useita asioita on keksitty vahingossa. Keksinnöt ovat syntyneet epäonnistumisen kautta.
Olen mietiskellyt esimerkiksi sairastumisen suhdetta psyykkeeseen ja terveyden suhdetta työntekijän tuottavuuteen.
Toistamamme rutiini on yleisesti yhteiskunnassa, että pyrimme olemaan tuottavia äärirjoille asti (vaikka tuottaminen ei välttämättä itsessään motivoi, vaan palkka tuottamisen taustalla on motiivi). Samaan aikaan useat meistä joutuvat ottamaan säännöllisesti sairaslomaa esim. flunssan ilmaantuessa.
En syvennä tätä esimerkkiä pidemmälle, mutta haluan sen avulla johdattaa ajatuksemme miettimään sitä pientä irtiottoa, tilantekemistä vapaudelle, aitoudelle ja ekologisuudelle (sekä ulos, että sisään päin).

Mitä jos murtaisimmekin totutun tavan lomailla sairaana säännöllisesti ja vaihtaisimmekin tämän tavaksi tehdä tilaa itselle, sille aidolle kutsumukselle, joka palvelee suurempaa kokonaisuutta. Tehdä tämä tila lisäten omaa aikaa terveenä ja vapaana ja tämän kautta työskennellä vain ja ainoastaan silloin, kun tuottamisen aitoimpulssi puskee suoraan lävitsemme. Eli työskennellä vain ja ainoastaan silloin, kun olemme aidosti tuottavimmillamme, akut ladattuina yltäkylläisten resurssien täyttäminä...

Miltä kuulostaa?
Mielestäni suhteellisen terveeltä, tuottavalta ja tehokkaalta. Tämä näkemys ilmentyy varmasti hyvin erilailla yksilöllisissä elämissämme, joten siihen en aio syventyä, mutta alla vielä teveyden ammattilaisten näkemyksiä yleisti tervehtymisestä. Olivat huikeita näkemyksiä yksinkertaisuudessaan, joten halusin jakaa ne omien ajatelmieni ohessa...


Kolme oman alansa huippua ja heidän  näkemyksiä tervehtymiseen liittyen:
Deepak Chopra says:
1. Be quiet
2. Meditate
3. Loose the need to judge

Paul Chek says:
1. Dr. Quiet: Sleep & selftime
2. Dr. Diet: Quality, regularity, ratio, water or hydration
3. Dr. Movement: Exercise
4. Dr. Happines: What is my dream? Breathing (stress management)
"If you don't know what makes you happy. How do you know you don't have it* already?
(*It = the thing that makes you happy!)

David Wolfe says:
1. Hide
2. Sleep
3. Don't eat
4. Do what you love to do! (Not what you like to do.)



Mukavan lumisen ja räntäisen sotukuisia joulun odotuksia...


-Heikki

Ainoastaan sydämellä näkee hyvin...

Viesti ystävälleni:
Muista, että ei kannata yrittää sopeuttaa itseään ympäristön mallien mukaiseksi, vaan olla muille se ympäristön standardi, joka vaatii muita nousemaan uudelle tasolle eli olemaan puhtaasti aito.  Vastata ainoastaan sille äänelle joka tulee sisältä. Siinä piilee tervehdyttävän voiman salaisuus, niin henkilökohtaisessa mikromaailmassa, kuin ympäröivässä kosmoksen makromaailmassa! 


Jokainen ongelma sisältää ratkaisun itsessään. Ratkaisu ja ongelma syntyvät aina samaan aikaa, mutta vain harvoin ja vain harvat uskaltavat kohdata ongelman aidosti koska siellä piilee ovi uuteen maailmaan ja uusi on aina pelottavaa, mutta samalla niin vapauttavaa... 


Jatkuva tietoisuuden laajentuminen on pelottavaa, mutta myös vapauttavinta mitä tiedän. Rohkeutta! 


"Ainoastaan sydämmellä näkee hyvin, tärkeimpiä asioita ei näe silmillä"  -pikkuprinssi

Elämän innostus...

Pitäisikö elämän olla innostavampi vai minun olla elämästä innostuneempi, sen kaikista mahdollisuuksista ja vain rohkeasti tarttua niihin tai vähintään hivuttautua niitä kohti. Sitä aidompaa ja vahvempaa, sitä jännittävää todellisuutta kohti, jonka tunnen sisälläni, mutta jonka huutoon en vielä ihan täysin uskalla vastata?

Olemmeko neuroottisia ja vapaita samaan aikaan?

Käytännön psykologiaa

Juutuimme ystävämme kanssa kiinni hyvään chatti-keskusteluun. Lähtökohtana oli ystäväni huoli omasta läheisestään ja kuinka auttaa häntä rikkomaan "neuroottisten ajatusten pyörteet".

Mitä aidommin pystymme puhumaan ulkoisenmaailmanilmentymien lisäksi myös sisäisestämaailmasta, sitä lähemmäs pääsemme kohti konkreettista totuutta ja tämä ajatusten käytännöllistäminen purkaa automaattisesti mielemme illuusioita, jotka voidaan suppean tulkinnan kautta mieltää eritasoisiksi neuroottisiksi kokemuksiksi...

Keskustelumme ehkä suurin ahaa-elämys oli varmasti se, että olemme neuroottisia ja vapaita samaan aikaan. Ainostaan meidän neuroosiemme ja vapauden asteemme vaihtelee hetkestä toiseen...

Haluaisitko itse päästä irti kaikista peloista, riittäämättömyyden tunteista, miellyttämisen tarpeista..jne? Käytännöllistä ajatuksesi, tuo ne todellisuuteen esimerkiksi keskusteluissa, jolloin huomaat, että voit tarkkailla ajatuksiasi, tunteitasi ja tottumuksiasi - ja tästä ajan kanssa syntyy ymmärrys, että koska pystyn havainnoimaan (katselemaan ulkoapäin) kaikkia edellisiä, niin MINÄ en itse asiassa voi olla nämä kyseiset ajatukset, tunteet, tottumukset, koska yksinkertaisesti voin nähdä ne ulkopuolellani...

Mitä jää jäljelle? Suurten pohdiskelijoiden sanoin, tietoisuus itsestä, aito minä, sisäinen voima, suurempi voima, intuitio tai miksi kukakin sitä haluaa kutsua. Sillä ei ole väliä, miksi sitä kutsutaan, vain sillä on väliä, että vapaudumme neurooseistamme yksi kerrallaan ja maailmankaikkeuden tai evoluution tahdosta tulee meidän tahtomme. Ei ole enää ristiriitoja, olemme yhtä maailman, jopa universumin kanssa...

Vapaudu kaikesta - yksinkertaisella harjoitteella: Kohtaa kaikki, älä vältä mitään!

Sitten sitä käytännön psykologiaa FB:n chatti-maailmasta...

Kysyjä: Minulla on kaveri jolle en osaa antaa käytännön vinkkejä, vaikka hän niitä kaipaisi ongelmassaan. Hän on aika neuroottinen ja stressaantunut, niin että ei oikein osaa rentoutua missään.

Vastaus: ok... ja ongelma oli? =)

Kysyjä: Lähinnä ajatukset just pyörii siinä, että mitä muut ajattelevat hänestä. Silloin kun hän on yksin hänen on vaikea olla, mutta seurassa on vaikea olla sen takia, koska on niin vaikeaa yrittää miellyttää muita. Ja siis se on tosi pitkällä se ongelma ja hän tiedostaa sen,

mutta ei osaa lähteä sitä mitenkään purkamaan. Elikä ongelma on sellainen kokoaikainen jännitystila ja ajatusten neuroottinen pyöriminen samoissa asioissa.

Ajattelen että sinulla vois olla jotain hyvää ja järkevää sanottavaa :D

ja siis nyt ei puhuta mistään satunnaisesta jännityksestä, vaan aika pitkälle menneestä tilasta niin että se vaikuttaa fyysisestikin.

Kuulostanko epäselvältä? :(

Vastaus: Et kuullosta epäselvältä... Tuo on erittäinkin selvä.

Kysyjä: Okei, en ollut vain varma osaanko ilmaista sen niin kuin se on.

Vastaus: Kyse on siitä, että meidän ajatukset kulkevat neurologiassa päivästä toiseen samoja hermoratoja pitkin, kunnes jokin äärettömän tunnepitoinen tapahtuma saa reitin muuttumaan.

Tämän päivän ajatuksista 95% (ehkä enemmänkin) on samoja, kuin mitä me ajateltiin eilen. On hyvää tuuria tai ammattimaista mielenkäyttöä saada joka päivä uudenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia...

Mitä vinkkejä?

Ensimmäiseksi ystäväsi on äärettömän lähellä ratkaisua, koska tiedostaa oman rutiinin omaisen toimintamallinsa.

Toiseksi: Tässä kohtaa tullaan tilanteeseen, jossa on hyvä tietää, että: "HÄMMENNYS ON YMMÄRRYKSEN TUSKA HINTA"

Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että mitä hämmentyneempi mieli on, sitä hanakammin neurologiamme etsii uusia ratkaisuja, uusia ajatus ja tunneratoja, jotka sitten ilmentyvät suoraan toiminnassamme..

Kysymys? Miten turhautunut ystäväsi on?

Kysyjä: Todella turhautunut tähän ongelmaansa nyt ja kyllästynyt siihen perin pohjin. Sitä on jatkunut niin kauan.

Vastaus:  Eli kuvailisitko, että on jopa maksamassa ymmärryksen tuska hintaa, eli hämmennystä?

Kysyjä: Kyllä

Vastaus: Yksinkertaisin tapa päästä mielenoravan pyörästä irti on lopettaa sen purkaminen.

Eli käytännössä keskittyä johonkin paljon merkityksellisempään, kuin oman mielen ongelmaan tai omaan itseensä.. Mikä ystävääsi kiinnostaa elämässä (muu kuin oma neuroosi?)

Mitä hän haluaisi, mutta ei uskalla/pysty koska?

Kysyjä: Hän ei tiedä oikein itsekään. Hän on elänyt muiden vahvojen persoonien elämää ja on tosi mukautuvainen. Kotona hänellä oli tosi vahva äiti, jonka mukaan hän eli ja nyt kun hän on päässyt itsenäistymän niin hänestä tuntuu, että hän on vaan tyhjä kuori. Eikä osaa sanoa mistä tykkää yms. Mutta ehkä hän ei ole uskaltanut kysyäkään itseltään tuota että mitä hän haluaisi tehdä. Juuri tuota "Mitä hän haluaisi, mutta ei uskalla/pysty koska?”

Vastaus: Halu pitää kiinni totutusta ja turvallisesta neuroosista - kuten me kaikki pidämme kiinni kaikesta totutusta ja turvallisesta...

Meidän ei tarvitse tietää sitä tarkalleen, että miksi. Ainoa asia mitä me tarvitsemme on uudenlaiset kysymykset ja toiminta, koska ne muuttaa neurologiaamme.

Ennen kuin jatkamme, niin anna ystävällesi kirjoitus tehtävä:

Mitä Haluat tai mitä haluaisit, jos sinulla ei olisi tuota kuorta ympärilläsi, jos voisit aivan vapaasti haluta ilman mitään esteitä! Älä missään nimessä yritä miettiä, miten halusi tai innostuksesi olisi mahdollista toteutua. Mieti vain, että mikäli voisit haluta jotain, niin miten se olisi mahdollista ja mitä se olisi?

Ota tuo tehtävä ja anna aikaraja ystävällesi. esim. alkuviikkoon mennessä tai vielä parempaa, teette tehtävän yhdessä... Seuraavalla tavalla:

Aina, kun ystäväsi menee "lukkoon", niin kysyt vain joka kerta kysymyksen: Mikäli voisit haluta jotain, niin miten se olisi mahdollista ja mitä se olisi?

Testatkaas tuota!

Kysyjä: Kiitos tässä tuli jo todella paljon ja auttaa varmasti sekä häntä, että myös minua ;)

Vastaus: Meitä kaikkia :)

Sitten vielä sellainen lisäys, että samalla kun ne ajatukset muuttavat suuntaa ja haluja alkaa virtaamaan, niin ystävinä me voimme auttaa tarkistamaan "uusien halujen" ekologisuuden, jotta ennen kuin lähdemme vahvistamaan uusia halujamme, niin olemme tarkistaneet, että ne eivät ole yhtä itsekeskeisiä tai ympäristöstä erillisiä, kuin nämä vanhat uskomukset!

Kysyjä: Kyllä tuo on myös niin totta, tiedän että kuinka helposti voi käydä noin.

Vastaus:  Hyvä! Tässä on muuten ero, neuroottisen ja ei niin neuroottisen ihmisen mielen maailmassa: "neuroottinen keskittyy itseensä ja ”ei niin neuroottinen” keskittyy siihen kuinka itse voisi auttaa muita! Se antaa meille merkityksen ja rohkeuden toimia huomattavasti vapaammin! =)
Edellisen muistaen on helppo huomata, että emme ole yhtään parempia, vaan meidän neuroosimme tai vapauden aste vain eri.. on =)

Kysyjä: Sekin on totta!

mmm on kyllä mukavaa kuulla sanoiksi puettuina asioita, jotka tiedostaa mutta ei saa sanotuksi tai ilmaistuksi ääneen.

Vastaus: Jep se on hauska, kun me tiedetään jo kaikki, mutta meillä ei ole välttämättä sanoja kuvailemaan sitä mitä jo sisimmässämme tiedämme... Siksi on syntynyt sanat, keskustelut ja kulttuuri, joiden avulla ilmennämme sitä, minkä tyhjyydessä tiedämme, mutta mikä tyhjyydessä on vielä ilmentymättä...

Kysyjä: kyllä, se on oikeastaan taidetta ja todella hieno lahja jos joku osaa ilmaista ääneen tai paperilla ajatuksiaan ja se on hauskaa, jos huomaa itsestään tai muista kun lukee tekstiä ja siellä joku täsmää ilmaisemattomien ajatusten kanssa se on kuin lamppu syttyisi :D

Vastaus: Näimpä! Ja muuten se lahja löytyy kaikilta, mutta kaikki eivät ole vielä rohjenneet aloittaa sen lahjapaketin avaamista, eli keskittyä, lukea ja keskutella sisäisistä aiheista, jotka ulkoista maailmaa ilmentävät...
Tässähän tämä lamppu muuten jatkuvasti kirkastaa valoaan vai mitä?

Kysyjä:  Kyllä, jatkuvasti. Hyvä, että lähdin keskustelemaan kanssasi :)

Vastaus: Kiitos siitä! Hauskaa viikonloppua ja Kiitos, että Olet! =)

Tulevaisuuskylä-tapahtuma Tampereella 2-3.9!

Torilla tavataan!

Syyskuu alkaa Treen torilla hieman erilaisissa säväreissä, kun torille rakentuu ennen näkemätön kokonaisuus nimeltä Tulevaisuuskylä. Kyseessä on tapahtuma, joka viitoittaa tietä tulevaisuuden Tampereelle ja yleisesti tulevaisuuden kaupungeille. Kylässä visoidaan tulevaisuutta monesta eri näkökulmasta, kuten eko-rakentaminen, kestävä kehitys, tulevaisuuden ravitsemus...jne.

Olen mukana järjestämässä tapahtumaa ja kohtailen epämukavuus- haasteita tällä kertaa toisena tapahtuman juontajista ja esittelen vanhalla kirjastotalolla yhden mallin tulevaisuuden terveyspyramidista,

joten tervetuloa - nähdään siellä!

Lisää virallisempaa informaatiota tapahtumasta alla!

Tampereen keskustorilla järjestetään Tulevaisuuskylä-tapahtuma (lisää linkki: http://tulevaisuuskyla.net/)  2-3.9.2011. Tapahtuman kantava teema on kestävä kehitys ja tulevaisuudennäkymät Tampereella ja/tai muissakin kaupungeissa. Tavoitteena on jakaa tietoa ja tuoda yhteen eri kohderyhmien ihmisiä kuulemaan, miten voimme jokainen olla vaikuttamassa kestävän tulevaisuuden rakentamiseen elämän eri osa-alueilla. 

Tapahtuman ohjelmapuolelta (linkki: http://tulevaisuuskyla.net/kyla/ohjelma/) löytyy erilaisia luentoja liittyen aihepiireihin: ilmastonmuutos, ekokaupungit, talouskasvu- ja lasku, teknologian ratkaisuja ympäristöongelmiin sekä myös myös ravinto- ja terveyspuoli on hyvin näkyvissä. Lauantain ohjelmistossa Satu Silvo ja Saara Aalto kertovat puhtaan ravinnon vaikutuksista omiin elämiinsä ja tämän jälkeen neljä ravintoasiantuntijaa Iiro Riihimäki, Jukka Harju, Jaakko Halmetoja ja Samuli Perälä keskustelevat tulevaisuuden ravinnosta.  Ohjelmistossa on myös aiheeseen liittyviä lyhytelokuvia ja leffoja, esityksiä, arkkitehtuuria sekä ihmiset voivat mm. tutustua naurujoogaan, kokeilla sähköpyöriä ja vierailla eri aihealueiden teemapisteissä, jotka rakennetaan hienon paviljongin sisälle.

Tulevaisuuskylän visuaalinen ilme yhdistelee maanläheistä ekorakentamista, uusiutuvaa energiateknologiaa ja lopunaikojen nomadikulttuuria. Kylänäkymä tarjoilee katsojalle useita rinnakkaisia tulevaisuuksia ja inspiroi oman tulevaisuusajattelun kehittämiseen.Tapahtuma on ehdottoman ympäristöystävällinen ja valaistus ja energia tuotetaan minimipäästöin ja osittain itse aurinkopaneelien ja pientuulivoimalan voimin. Tästä voit katsoa lisää tapahtuman arkkitehtuuria ja toteutusta.

Tervetuloa tapahtumaan, joka on täysin ilmainen. Liity tapahtuman Facebook-ryhmään tästä (linkki: http://www.facebook.com/event.php?eid=257729880906334&ref=ts)

Kerro tapahtumasta myös tutuillesi ja jos kirjoitat omaa blogia, mainostus on enemmän kuin suotavaa!

Esittely sisältäni katsottuna...

Terve,

Nimeni on Heikki. Olen 28 vuotias. Kiinnostuksen kohteitani ovat tietoisuuden laajentaminen, tietoisena ja vapaana eläminen. Muut puuhastelut päivittäin tapahtuvat erilaisten aihepiirien ympärillä kuten ravinnon-, liikunnan-, psyykkeen-, tietoisuuden- opiskelussa, ihmisten kanssa jutustellessa ja omissa oloissa, olemisen parissa.

Asustelen avoliitossa ja kämppiksenäni ovat 3kissaa, kaksi vähän pienempää ja yksi vähän isompi. Nämä kaikki peilaavat todenteolla todellisuutta maailmaani, varsinkin yksi näistä, koska on välillä kovin utelias ja kyselee enemmän kuin kaksi pienempää tapausta.

Olen kouluttautunut liikunnan parissa ja syventynyt ravinnon ja menttaalisen puolen valmentamiseen. Tehnyt näiden parissa töitä useampia vuosia. Vuonna 2008 metodit lähtivät muuttumaan suuresti ja nyt viimeiset 3½ vuotta laivaa on kuljettanut aivan joku muu voima, kuin minä itse. Vaikka olen toki vielä yrittänyt vähänväliä tarttua ruoriin ja ottaa ohjaksia käsiin, mutta huomannut yleensä nopeasti, että on turhuutta pyristellä vastaan tai yrittää itse tehdä jotain suunnitelmallista. Oikeastaan ehkä paremminkin huomannut, että turha yrittää pitää kiinni tekemistään suunnitelmista tai aikomuksista. Suunnitelmat ja aikomukset ovat saaneet ja saavat itseni edelleen liikkeelle, mutta päämäärästä ei ole enää tietoa liikkeelle lähtiessä, se voi vaihtua moneen kertaan ja on aina yllätys mistä ja mitä täydellisemmästä itsensä löytää.

Muutama hyvä esimerkki itselle tapahtuneesta murroksesta on, että entisenä itsensä kehittämiseen kiinnyttyneenä menestystavoittelijana ja -haaveilijana, olen aivan eri pisteessä nyt, kuin mihin uskoin itse itseni johtavan. Oli kyse sitten liikunnasta, ravinnosta tai työhön tai uraan liittyvistä asioista tai jopa parisuhteesta, niin ennen mieleni oli kiinni ajatuksessa, että sitten kun olen tarpeeksi hyvä, ehkä jopa paras, niin voin rakentaa kaiken juuri niinkuin haluan.

Entä nyt? Menikö kaikki suunnitelmien mukaan? Nyt olen siis tilanteessa, jossa entinen parisuhdekammoni on rapissut ja olen löytänyt itseni suhteesta, joka on kaikin puolin täydellisempi, kuin mitä osaisin edes juuri nyt haaveilla. En ole yli kolmeen vuoteen yrittänyt tehdä mitään aktiivisesti oman urani tai työkuvioideni kehittämiseen ja työtilanteeni on parempi kuin koskaan sekä taloudellisesti, että ennen kaikkea mitä työ itsessään tuottaa, kun saan ilmentää sen kautta sitä mikä kauttani on ilmentyäkseen. Molemmissa suhteissa kaikki yrittäminen on poissa. Tosin mieleni aina välillä erilaisissa tilanteissa tuo edelleen vanhoja malleja tarjolle, mutta yhä vähemmän jaksan edes tuhlata yhtä ajatusta vanhoihin muotteihin katsahtamiseen.

Tiedän, että matka jatkuu, se on jatkunut koko ajan yhtä lailla, kuin ensimmäiset 25 vuotta oli täyttä muutosta jatkuvasti, ovat viimeiset reilu 3vuotta olleet vähintään yhtä kovia. Ehkä tämä ajatus kertoo siitä jotain: kun ei enää vastustele muutosta tai ainakin aina vähemmän ja vähemmän, niin muutos vauhti saa vapauden kiihtyä. Ja mitä enemmän muutosvauhti vapautumiseni myötä ympäristössä kiihtyy voin vain ihmetellä, kuinka maailma järjestää itsensä ainavain hienompaan ja täydellisempään muotoon, uudestaan ja uudestaan ja kuinka kaikki ympärilläni ja itsessäni (siinä itsessä, jonka muutoksia saan kiitollisena tarkkailla) muuttuu, on uutta joka hetki.

Hyvä esimerkki jatkuvasta muutoksesta elämässäni on tämä entinen, yksi isoimmista demoineistani, eli sitoutumiskammo, joka konkretisoitui muidenmuassa parisuhteen pakoiluun. Vanha ajatukseni oli, että sitoutuminen mihin tahansa rajoittaa vapauttani, kunnes nyt tiedän tai ainakin olen saanut kokea, kuinka toinen ihminen on aivan eri illalla ja aamulla, aivan eri ennen aamupalaa ja aamupalan jälkeen, aivan eri juuri nyt kun katson häntä ja juuri nyt, kun en katso häntä (Hauskaa on myös se, että hän on samaan aikaan aina se sama siellä syvemmällä). Olen saanut kokea  ja saan jatkuvasti kokea, kuinka tämä pätee aivan kaikkeen, toisiin ihmisiin, maisemaan ympärilläni, omaan mieleeni ja kehooni, kaikkeen siihen mitä yleensäkin pystyn tarkkailemaan.

Luonnollistahan on, että tarkkailuni kohteet muuttuvat sitä mukaa, kun minä tarkkailija muutun ja minähän muutun ainoastaan avautumalla ainavain enemmän ja enemmän todellisuudelle. Joka hetki olen ja olemme tietoisempia mitä ympärillämme tapahtuu ja miten me siihen reagoimme. Joka hetki laajennumme yhä konkreettisemmin tuntemaan koko maailmankaikkeuden yhtenä osana meitä itseämme ja itsemme yhtenä osana koko maailmankaikkeutta.

Laajentuminen tapahtuu kauttamme, halusimme sitä tai emme. Mutta saammeko itse nähdä ja tuntea laajentumisen tuomien oivallusten kautta annetut täyttymyksen tunteet, riippuu täysin siitä, että suostummeko päästämään irti tutusta ja turvallisesta. Päästämään irti totutuista vanhoista kaavoista, malleista ja rutiinin omaisista toiminta malleistamme, jotka luovat varmuutta, turvaa ja pitävät meidän mielenterveyden tasapainossa, mutta jotka samaan aikaan kuollettavat meidät kaikelle sille uudelle, joka tuottaa välittömän täyttymyksen tunteen, aina tässä ja nyt läsnä ollessani ja aidosti antaessani maailman koskettaa itseään lävitseni...

Kaikki riippuu siitä, että suostummeko avautumaan ja vapautumaan mahdolliselle - samaan aikaan mikään ei ole riippuvainen mistään...

Tähän esittelyyn ilmentyi yhtäläisesti se mitä tällä hetkellä puuhastelen sekä se miten maailma tulkintani mukaan tässä hetkessä näyttäytyi...

-Heikki

Miten näkemyksemme maailmasta muuttuu?

Olemassa on paljon konkreettisia esimerkkejä siitä, että meidän näkemyksemme muuttuu tai tarkemmin sanottuna LAAJENEE jatkuvasti. Mutta emme tahdo aina pystyä myöntämään tätä jatkuvaa muutosta tapahtuvaksi vaan alamme sumuttaa itseämme erilaisin keinoin, kukin tavoillemme uskollisina. Yritämme pitää kiinni muuttumattomista käsityksistämme ja mielikuvistamme. Pääsisimme kuitenkin niin paljon helpommalla, kun vain suostuisimme myöntämään itsellemme tämän jatkuvan muutoksen, joka tapahtuu joka tapauksessa halusimme tai emme. Kaiken lisäksi tästä jatkuvasta muutoksesta on olemassa paljon esimerkkejä. Tässä mielestäni yksi hauska esimerkki suhtautumisemme muuttumisesta luonnollisesti ymmärryksemme syventyessä.

Huomio, ennen kuin luen eteenpäin: On erittäin tärkeä huomata, että muutos tapahtuu todellakin meissä itsessä, ei maailmassa. Nyt, kun jatkat lukemista. Tarkkaile muuttuvia sisäisiä reagtiotasi lukiessasi ja tarkkaile samaan aikaan muuttumatonta ympäristöä ulkopuolellasi... ja välillä voit pysähtyä oivaltamaan, että kuka se on joka näitä molempia maailmoja tarkkailee. Kirjoitelman luettuasi voit sitten jatkaa elämää tämän puhtaan ja vapaan tarkkailijan muodossa. Mutta lue kirjoitelma ensin, että en sitä mennyt turhaan kirjoittamaan... =)




Seuraavassa on hyvä esimerkki muutoksesta, joka tapahtuu näkemyksessämme, eli meissä...

Mietitäämpä suhtautumistamme huumeisiin tai aineisiin, jotka luokittelemme huumeiksi nykyisen laajemman tietämyksemme avulla. Ennen emme tienneet, nyt tiedämme ja siksi esimerkiksi heroiinin käyttöä on rajoitettu vaikka ennen sitä käytettiin huoletta. Mitenkähän käy tämän hetkisten "lääkkeiden" kanssa? Luokitellaankohan osaa jopa huumeiksi muutaman kymmenen vuoden päästä? Mitä muuta tulemme vielä ymmärtämään maailmasta. Muistetaan kuitenkin, että maailma ei ole muuttunut. Heroiini ei ole muuttunut. Vaan meidän suhtautumisemme heroiiniin ja maailmaan on muuttunut. Näemme sen nyt laajemmassa kontekstissa. Mitä muuta voimme vielä nähdä laajemmassa asiayhteydessä?

"Fytonomit ry
"Vuodesta 1936 aina 1940-luvun loppuun asti Suomessa kulutettiin heroiinia kansalaista kohden enemmän kuin missään muussa maassa.Vuonna 1946 Suomessa kulutettiin reseptilääkkeinä 99 kiloa heroiinia. Heroiinia oli tavallisten työssäkäyvien ...suomalaisten lääkekaapeissa Pulmo-ysänlääkkeessä 1950-luvun alkuun asti. Heroiini määrättiin laittomaksi vasta 1961. Loppuvuodesta 1940 armeijan lääkintäkeskusvarastosa oli 117500 heroiinitablettia, 469500 morfiinitablettia, 917 kiloa oopiumia, 351 kiloa morfiinia ja 850 000 Pervitin (metamfetamiini)-tablettia." Lähde: Mikko Ylikangas - huumeet Suomessa 1800-1950 (Atena, 2009)"


Voimme nähdä niin erilaiset asiat niin erilaisessa valossa, kun vain katsomme joko eri näkökulmasta tai laajemmasta näkökulmasta. Laajempi näkökulma antaa meille luonnollisesti totuudellisemman näkemyksen maailmasta, kuin yksittäisten näkökulmien vaihtelu. Meistä jokainen pystyy ajattelemaan erilaisia asioita useista eri näkökulmista, käymällä asian läpi yhdestä näkökulmasta kerrallaan. Mutta kuinka moni on tullut ajatelleeksi, että kapasiteettimme itseasiassa riittää jopa sisällyttämään nuo kaikki näkökulmat samanaikaisesti näkemykseemme tai kokemukseemme tai näiden tulkinnan pohjaksi?

Miten tämä "totuudellisempi" näkemys itsestämme ja maailmasta aktivoidaan on itseasiassa hyvin simppeliä, koska rakanteet aivoissamme ovat jo kehittyneet tämän laajemman havainnoinnin mahdollistajaksi. Eli miten käytännössä?
Ensiksi tarvitsemme oivalluksen siitä, että on mahdollista nähdä/kokea maailma yhä laajemmin. Tämä voi tapahtua missä ja milloin vain, vaikka tässä ja NYT. Tai itseasiassa ainoa aika milloin oivallus voi tapahtua on NYT. Paikalla ei ole väliä eikä luonnollisesti ajalla, koska ajan ja paikan suhteen oivalluksesi rannekello näyttää aina ajaksi NYT. Joten voit oivaltaa itsesi laajempana osana maailmaa ainoastaan ja vain juuri NYT.

Hyvä. Nyt kun olet oivaltanut, että kaikki mitä teet ovat osa suurempaa kokonaisuutta, voit automaattisesti tiputella kaikki riittämättömyyteen, merkityksettömyyteen, hylätyksitulemiseen...jne. liittyvät mielesi luomat tarinat pois elämästäsi yksi kerrallaan ja voit alkaa vapaasti elää osana suurempaa kokonaisuutta oivaltaen jatkuvasti yhä laajemman näkemyksen elämästä. Itsekeskeinen elämä muuttuu maailmakeskeiseksi vaiheittain ja näkökulmasi laajenee sitä mukaa.




Sinun ei tarvitse tehdä mitään, mutta voit tehdä mitä vain... Saanko luvan?


Sinun ei enää tarvitse tehdä yhtään mitään. Sinun ei enää tarvitse olla yhtään mitään. Sinun ei enää tarvitse yrittää yhtään mitään. Sinun ei enää tarvise haluta yhtään mitään... Huomaat yhtäkkiä, että sinun ei "tarvitse" enää mitään, koska voit tehdä, olla, haluta... yhdessä hetkessä toista ja toisessa toista.
Näkökulmasi laajentuessa, oivalluksesi syventyessä ja vahvistuessa huomaat, että itse tekijä ja haluaja poistuvat, niistä tulee vain objekteja/kohteita, joita sinä, eli oman itsesi aito subjekti(se, jota et voi koskaan nähdä tai tarkkailla ja joka kiinnittymättästi olet)...

ohhoh, tämä meni nyt joksikin muuksi kuin suomen kieleksi..Jäin kiinni innostukseeni - mutta suotakoon se. päästetään siitä irti ja jatketaan taas...

Eli siis, tarkkailet, seurailet omia tunteitasi, ajatuksiasi, kehoasi ja jopa toimintaasi. Yhtäkkiä huomaat, että oma toimintasi, omat ajatuksesi, omat tunteesi eivät eroa yhtään toisten ihmisten samaisista prosesseista tai et näe eroa ajatuksiesi ja kulttuurisi tarjoaman informaation välillä. Yhtäkkiä näkökulmasi onkin yhtä muiden ihmisten, kaikkien ihmisten kanssa, samaan aikaan. Olet itse poissa ja läsnä yhtäaikaisesti.
Olet saavuttanut laajemman näkökulman, olet aktivoinut aivojesi uloimman kuorikerroksen, neokorteksin, käyttöösi. Olet aktivoinut kehittyneimmän osan ihmisyydessä käyttöösi ja huomaat oivalluksesi kautta olevasi osa kaikkea, tai että kaikki kokemuksesi rakentuvat tulkintasi kautta. Toisin sanoen "kaikki" tapahtuu sinussa itsessäsi, eli sinä olet kaikki ja koska sinä olet kaikki huomaat yllättäin erillisyyden katoamisen, yksinäisyyden poistumisen, riittämättömyyden katoamisen...

Huomaat yhtäkkiä, että et halua kilpailla, erottautua, tehdä mitään toisia vastaan, koska näet, että kaikki mitä teet toisia vastaan, teet sen itseäsi vastaan. Enää edes mielesi ei halua nostaa sinua jalustalle, koska se näkee olevansa osa kaikkea, jolloin mielikin rauhoittuu omalle paikalleen, hyväksyen kaiken. Näet selkeästi mielesi entiset toiminta mallit ja suostut päästämään niistä irti.

Tässä mitä minä näin: "Mieleni ei ole kiinnostunut koskaan mistään muusta kuin omasta hyvinvoinnistaan ja hengissä pysymisestään. Kaikki "jaloimmatkin" ajatukset tai toisten "auttamisyritykset" ovat vain olleet mielten mielistelyä, jotta toiset mielet vahvistaisivat omaani, auttaisiat sitä pysymään hengissä, pysymään tarpeellisena, riittänävä, jotta se ei vain jäisi yksin, jotta sitä ei hylättäisi. Mieli ei ole kiinnostunut mistään muusta, kuin itsestään, koska sen evolutiivinen tehtävä on ollut "suojelu mekanismi" ja suojelijan on pidettävä itsensä hengissä keinolla tai tarinalla millä hyvänsä." Kiitos mielelleni. Se on hoitanut tehtävänsä hyvin. NYT sen on aika antaa levätä rauhassa! =)

"Mitä jos" on mielemme lempilause. Mutta "mitä jos", tällä kertaa ottaisimmekin mielemme hallintaan asettaisimme sen omalle paikalleen. Lopettaisimme uskomasta sen tuhannen ja yhdenyön satuihin? Mitä, jos liittäisimmekin mielemme laajempaan konteksiin, laajempaan asiayhteyteen? Miten laaja kyseinen asiayhteys voisi olla? Mitä, jos pääsisit todella laajaan asiayhteyteen, vaikka äärettömään sellaiseen, tuntuisiko omat pienenmielen murheet tärkeiltä vai voisimmeko jopa irrottautua niistä ja nähdä ne objekteina, erillisinä itestämme? Mitä, jos  sisältäsi tai sisältäni, kuten on tapahtunut, purskahtaisi vihan- tai mustasukkaisuuden tunne (tai mikä tahansa tunne minkä olet tulkinnut negatiiviseksi tai yhtälailla positiiviseksi), mutta vertailukohtana olisikin universumissa tapahtuva räjähdysten syntytarina, kokisitko tunteesi merkittävänä vai voisitko päästää siitä irti ja jättää sen omaan pieneen arvoonsa?


Tuulahdus uudenlaista satumaista tähtipölyä meille kaikille...
Mitä, jos veljeni Jukan sanoissa(alla) olisikin tuulahdus laajemmasta kontekstista, tuulahdus uudenlaista satumaista tähtipölyä meille kaikille, voisimmeko päästää erillisyydestämme irti ja antaa räjähdysten räjähtää sisällämme tulkiten niiden synnyttävän uusia tähtiä itsessämme?

Varhaisessa universumissa tähdet räjähteli ja oli tulta ja tulikiveä. Tästä syntyi kompleksisempia atomeja. Kasvu tapahtuunee aina räjähdysten kautta" Jos odottaa että kaikki on vaan hyvin koko ajan, se on luonnotonta. Se että räjähtelee, on hyvä asia :) -Jukka

Sinähän tiedät, että olet jo vapaa. Tiedät myös, että pidät kiinni esteistä, jotka rajoittavat vapauttasi ilmentymästä toimintaasi, elämääsi. Mistä tiedän, että tiedät? Tiedän koska olen sinä, olen yhtä kanssasi, olen kaikki ja olen yksi samaan aikaan. Siksi voin sanoa sinulle: Sinä olet täydellinen sellaisena kuin olet, sillä se mitä olet on kaunista, se on aina ja kokoajan sisäisten räjähdystenkautta kehittyvää, täydellistyvää, uudistuvaa... olet upeinta mitä on, sillä se mitä on, on kaikki, on yksi.

-Heikki



Ps.Sillä ei ole pienintäkään merkitystä, mitä ajattelet tai "fiilistelet", tai että millaisia tunteita jokin tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuva asia tai menneisyydessä tapahtunut asia sinussa tai minussa herättää. Ainoa asia mikä on tärkeätä, aidosti merkittävää, on se mitä teen juuri nyt ja miten toimin tulevaisuuden tuhansissa NYT-hetkissä!

Pps. Oletko kyllästynyt mieleesi? Tervetuloa tutustumaan muiden kaltaistesi "mielettömään" yhteisöön nimeltä Vapaus-Akatemia. Tutustu tästä!