Seksuaalisuuden, intohimon ja Rakastelun energiavirran tehtävä on nostaa tukokset pintaan, jolloin ne voidaan joko avata tai tunkea takaisin yhä syvemmälle.
(On näillä virroilla varmasti muitakin tehtäviä..)
Rakasteluenergiavirran mukana tuotiin minulle ymmärrys, että itse Rakastelutapahtuma on synerginen kokonaisuus kaikesta mitä parisuhteessa on menossa. Esimerkki: jos ei osaa vielä näyttää aitoja tunteita parisuhteen muilla osa-alueilla, niin silloin aidot tunteet on mahdottomuus saada vapaasti virtaamaan myös Rakastelun aikana. Parisuhde on kokonaisvaltaista, itseään täydellistävää ja täydentävää, jonka kruununa ja yhtä lailla kivijalkana seisoo Rakkaudenvirta.
Rakkaudenvirta päästetään Rakastelussa valloilleen, jolloin se, elämän voimakkain virta, työntää tieltään tukoksia murtaen patoja ulos tullessaan. Nämä tukoksien ilmentymät, tukahdutetut tunteet, pelot, saattavat olla niin pelottavia, että tuplablokkaamme ne uudelleen, koska luulemme niiden olevan osa meitä itseämme . Uskomme, että jos päästämme nämä tunteet valloilleen tuhoudumme, koska ne kuvastavat riittämättömyyttämme.
Riittämättömyyden pelko on yksi suurimmista peloistamme, mikä on sinänsä paradoksaalista. Miksi pelätä riittämättömyyttä, kun samaan aikaan voimme terveellä järjellä aivan perustellusti ymmärtää, että kyllä, olen riittämätön moneenkin asiaan, lähes kaikkeen. Ensinnäkään kapasiteettini ei riitä tekemään maailmaan rauhaa(yksin) vaikka haluaisinkin, kapasiteettini ei myöskään riitä vähäpätöisimmänkään asian ymmärtämiseen, kuten miksi meidät on luotu syömään ruokaa, miksi omena tippuu aina alaspäin(tai no onhan meillä siihen teoria).
En myöskään pysty auttamaan kenenkään läheiseni onnellisuutta, edistämään heidän terveyttään, saamaan heitä tuntemaan Rakkautta. Tunteiden kohtaamiseen ja synnyttämiseen on meillä jokaisella valta, vain henkilökohtaisen maailmamme sisällä.. Emme vaikuta tässäkään suhteessa suoraan toisiimme.
Kuinka riittämätön itseasiassa voin olla? Niin riittämätön, että minulla ei ole suoranaista mahdollisuutta vaikuttaa ympärilläni olevaan maailmaan. Miksi siis pelätä riittämättömyyttä, kun terve järki kertoo, että emmehän me riitä mihinkään? Pelkäämmekö vain kohdata todellisuuden? Sen todellisuuden, joka on suunniteltu, niin ettei meidän tarvitse riittää muille.
Me riitämme tasan tarkkaan niin pitkälle, kuin tarvetta on, eli omalle rajallemme asti. Omat rajamme kulkevat eri tasoilla eri laajuuksilla, mutta fyysisesti konkretisoituna rajoitumme kehoomme, mieleemme ja näiden taustalla tarkkailevaan tietoisuuteen. Tähän vaikutusalueemme loppuu. Tästä eteenpäin tapahtumat rakentuvat välillemme. Kuljemme, teemme, kohtaamme, tulkitsemme, analysoimme.. Teemme johtopäätöksiä: "toiminko oikein, sanoinko pahasti, mitä tämä tarkoittaa". Tämä kaikki tapahtuu samaan aikaan, kun maailman kaikki synkroniteetit pyörittävät meitä, riittämättömyyden perikuvia, evoluution pelinappuloina ilman pienintäkään kiinnostusta meidän "sisäisiä analyyseja ja tunnemyrskyjä kohtaan".
Mitä vahvemmin ja lopulta vapaammin Rakkaudenvirta kulkee lävitsemme, sitä selvemmin näemme Riittämättömyyden kauneuden, annamme sille periksi, antaudumme, jolloin palaudumme maailman osaksi omalle paikallemme. Tulemme yhä kiitollisemmiksi riittämättömyydestämme tuntiessamme aina vain tarkemmin suuremman suunnitelman, joka toteutuu kauttamme... Irtaudumme yhä enemmän henkilökohtaisista tunteistamme, jotta voimme sen jälkeen sisällyttää kaikki tunteet elämäämme absoluuttisena Rakkaudellisuuden polttoaineena, eläessämme puhtaana riittämättömyytenä, eli puhtaana riippumattomuutena - Vapautena
Kirjoitettu Täynnä kiitollisuutta riittämättömyydestäni, samaan aikaan, kun aurinko alkaa heijastaa valoa makuuhuoneenikkunasta sisään.
mmmm... Elämäni kevät sarastaa - Rakastan Maailmaa - Kiitos
Ja vielä Lehtolan Mikon Mummon upein sanonta ikinä jakoon:
"Kiitos Kaikille Kaikesta"
Ihmisen valta ulottuu tasan yhteen ihmiseen - häneen itseensä. Maailma muuttuu kun ihmiset muuttuvat eli muutos tapahtuu sisältä ulos.
VastaaPoistaKiitollisuus on yksi hyvin terveen mielen merkeistä!
Jokainen voi tuntea vain oman rakkautensa...
Huikea teksti!
VastaaPoistaTotta, että emme voi saada muita kokemaan samoja tunteita, mitä itse koemme, mutta se, mitä voimme tehdä on täydellinen hetken/itsen/toisen ihmisen hyväksyminen ja läsnäolo, joka voi edistää molemminpuolista universaalin rakkauden kokemusta. Kokemusta siitä, mitä todella olemme. Sanoisinko, että objektiivisen, maailmankaikkeuden perusenergian, rakkauden ja tietoisuuden kokemus on subjektiivinen :)
Varsin hyvin kirjoitettu minun mielestäni. Taidan lueskelle vielä uudelleenkin. Hyvää elämän kevättä täältä Oulustakin päin :)
VastaaPoistaHoo Moilanen: Hyvin tiivistetty! Emmähän ole suoraan kontaktissa muiden kuin itsemme kanssa. Kuitenkin välillisesti meillä on mahdollisuus edes auttaa toisiamme kasvamaan ja tuntemaan itsemme aidosti toisten kautta...
VastaaPoistaHeidi: "Sanoisinko, että objektiivisen, maailmankaikkeuden perusenergian, rakkauden ja tietoisuuden kokemus on subjektiivinen" ..tuohon ei juurikaan lisättävää tältä tietoisuuden tasoltani, mutta entä sitten, kun objektista tulee subjekti ja toisin päin. Mietin vain, että miten silloin teemme erottelun, kun olemme puhdasta ykseyttä itsemme, toisten ihmisten, maailman ja ympäristön kanssa.. =)
Aaro: Kiitos ja lämmintä kevättä myös Oulun suuntaan!