keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Huikea Ystävänpäivä, Mutta mut passitettiin kylmästi sohvalle nukkuun...

Epämukavuus alueella voi kai paljastella kaikenlaista, ehkä vähän avautuakin omista TODELLA kasvattavista kokemuksista.

Mulla on ollut hyvä ajatus siitä, mitä aion kirjoittaa tässä blogissa, mutta huomaan tässä, että se mitä olin ajatellut kirjoittaa lykkääntyy ja lykkääntyy, kun jotain paljon tärkeämpää ja henkilökohtaisesti vaikuttavampaa nousee pintaan tai tapahtuu aina kirjoitushetkessä ja sen ympärillä (tosin kaikkihan tapahtuu ainoastaan tässä ja nyt tässä hetkessä, joka on kaikkien hetkien keskipiste - tämä muistutuksena itselleni!), tällä kertaa se todellakin oli "SOHVA KOMENNUS YSTÄVÄNPÄIVÄYÖNÄ".

Olen siis aloittanut vasta lähiaikoina yhteiselon saman katon alla feminiinienergian ja kuvainnollisesti toisen puoliskoni kanssa (tämä tuntuu kyllä enemmän konkreettiselta, kuin kuvainnolliselta vertaukselta, niin huikealta tämä tuntuu...), MUTTA kertokaa nyt onko tämä tavallista ja arkipäivää yhteiselon ammoisuudessa, että silloin tällöin tulee passitetuksi sohvalle nukkumaan???

Mietitkö jo (tai onko MIELENkiintosi herännyt), MIKSI tulin passitetuksi sohvalle? Mitä tein, mitä sanoin, mitä en tehnyt, mitä en sanonut? Oliko erimielisyyksiä, että kumpi saa nukkua ikkunan puolella?

Vastaus itsessään ei ole ehkä niin huumaavaa, kuin mieli toivoisi, sillä itse syyssä ei ole draamaa, mutta se miten tapahtuma kasvatti, mitä se kirvoitti syvemmältä mielestäni tietoisuuteeni - mieleni elokuvan tyylisuuntaus todellakin oli: Draama (niinkuin mielen saippuaoopperoissa yleensä on tapana).

SYY SOHVA KOMENNUKSEEN: TANTRA KURSSI, YIN&YANG JA POLARITEETTI.
Aloitimme muutama viikko sitten Tantra-kurssin, josta ja jonka opeista aion todella jakaa oppimaani vielä syvemmin. Lyhyesti sanottuna: Tämän pitäisi olla oppiaineena ihmisyydelle. Suosittelen kaikille niille, joita ajatuskiehtoo, kaikille niille, joita ajatus kammoksuttaa, kaikille niille, jotka tuntevat tämän alueen epämukavaksi, kaikille niille, jotka ajattelevat parisuhdetta, kaikille niille, jotka inhoavat parisudetta, kaikille, jotka ovat parisuhteessa, kaikille niille, jotka elävät yksin, kaikille niille jotka ovat elossa!!!

Jätetään Tantran aihe ja palataan Sohvakomennukseen. Syy ei siis ollut, että olisin tullut kiekkoilemasta, baarinkautta kotiin ja unohtanut ystävänpäivä illallisen (ei sillä kiekkopeli oli jo lauantaina... ;) ). Syy oli siis polariteetin vahvistaminen, eli keskinäisen vetovoiman, sisäisten magneettien lataus, Yin&Yang voimien erilleen veto, feminiinisyyden ja maskuliinisuuden voimistaminen.

Edelliset selvitykset voivat kuulostaa hullulta, mutta siis käytönnössä minulle ilmoitettiin ystävänpäivä iltana nukkumaan mennessä, että nukkuisimme tänä yönä erillään (ei siis mitään sen ihmeellisempää, kun halailla, pussailla ja olla toisen lähellä ihan tavalliseen tapaan, mutta ennen nukahtamista toinen siirtyy toiseen huoneeseen nukkumaan.)
Tässä ei siis sinänsä mitään maata mullistavaa todellisuudessa, mutta mielenmaailmassani kolahti, sisäinen radionikanava alkoi hakea uutta taajuutta ja löysikin toivomansa - uusi taajuus, mielenradiossa, mielenelokuvateatterissa, Mielenohjelmistossa mieleni ohjelmoinnissa...

Nukumme erillään... nyt kerron millaisen kuohunnan mieleni nosti pintaan:
Kun kuulin, että nukutaan erillään; mielentila vaihtui, sisäinenrauha katosi, radiolähetys alkoi ja taajuus löytyi seuraavanlaiseksi...
en pystynyt olemaan läsnä, läheisyydessä, edes halailussa, en pystynyt tuntemaan Rakkautta, olin pelon pyörteissä (tiedostin, että tämä on mieleni tarinaa, mutta keho ja mieleni ovat tiukasti kytköksissä ja Hetki kuohutti, -kohautti, repi ja raastoi - mieleni ja kehoni olivat molemmat sisällissodassa... aikani pyörittyäni sohvalla otin yhden parhaista keinoista käyttöön, jonka tiedän mielen tyhjäämiseksi (silloinkin, kun meditointi-, hengitys- tai rentoutustekniikat eivät auta). Kaivoin esiin kynän ja vihkon, sitten annoin kynän alkaa heilua. Kirjoitin mitä tahansa, mitä ensiksi saisin paperille, jotta saisin kanavat auki.

Mitä kirjoitin? Mitä mielestäni nousi? Millaisen saippuaoopperadraaman käsikirjoittajana mieleni toimi?
Voin tietenkin kirjoittaa sen tänne yhtä hyvin, kuin vihkooni, sillä kyseessä on mieleni illuusiot, ehdollistuneen mieleni ohjelmat, joilla ei ole muuta todellisuus perää, kuin mieleni kuvitus, jonka polttoaineena on pelko...
(*huokaan syvään ja teen pari syvä hengitystä ja siirrän sitten vihkosta ystävänpäivä öisen mielen radiolähetyksen vihkoni tallennuksista puhtaaseen rakkaudelliseen päivänvaloon. Tosiasiassa tämä ei tunnu enää niin vaikealta, sillä olen puhunut nämä jo ääneen. Arvaatte varmasti kenelle - no sohvalle heittäjälle tietenkin =) !)...

Tässä ystävänpäivä yön radiolähetys:

-Mä en ansaitse Sua
-Mä tukahdutan Sua
-Oon jotenkin huijannut Sut tähän
-Oot erehtynyt ajattelemaan, että mä olen "Se oikea"
-Pelkään, koska en voi luvata, että mä olen aina Sun
-Pelkään, että loukkaan Sua
-Haluatko Eroon musta?
-MULLA EI OLE MITÄÄN SUUNTAA ELÄMÄSSÄ
-Miksi minä?: Mä oon hiljaa, en tee mitään, en tiedä mitään, en osaa mitään, en
-Kaipaan Sua
-Elän Varmuudesta
-Ikävöin läheisyyttä
-En tiedä kuka olen tai kuka Sinä olet
-En tiedä mitä ajattelet
-Uskotko kaiken todeksi, mikä voisi olla suuremman hyväksi: mitä tekisit, mitä et tekisi
-Miksi olet, kuka olet, Mitä haluat

Todellisuudessa tämä on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut.
Uskomukseni on, että jos Rakastaa, niin haluaa näyttää sen hellyydellä ja läheisyydellä. Uskomukseni on myös, että minun pitää tehdä asioita oikein, jotta minua Rakastetaan.
Tosiasia on kuitenkin, että minua ei Rakasta kukaan. On kuitenkin samaan aikaan lohduttavaa tiedostaa, että minua ei myöskään vihaa kukaan.
Rakkautta ei ole olemassa sellaisena, muin me sen käsitämme. Ihmisten välistä Rakkautta ei ole olemassa. Olemassa on vain Rakkaus, joka yhdistää ihmiset, yhdistää luomakunnan, järjestää pyörremyrskyt ja auringon laskut.

-Jos en pidä väliä, tuleeko minusta välinpitämätön?

Lopullista autuutta ei ole olemassa. Ikuinen autuus löytyy ainoastaan ohilipuvasta hetkestä joka täyttää sielumme nyt ja aina.

-Mikä on todellista ja mikä illuusiota?

Kumpi on tärkeämpää:
Onnellisuus vs. Rakkaus?
Kiitollisuus vs. Rakkaus?
Elämä vs. Rakkaus?
Aitous vs. Rakkaus?

Jätän Sinut jälleen kerran, sillä et ole minun, etkä ole minä. Olet vain mielikuva minusta mielessäni. Epätäydellinen pysäytyskuva, joka on kohteena ärtymykselleni ja jonka vuoksi luulen vihaavani itseäni.

Voisinko vain Rakastaa myös mielenkuvaani, sillä olenhan tehnyt parhaani sitä rakentaessa ja se on palvellut minua hyvin, olenhan elossa.
Nyt on kuitenkin aika päivittää strategia ja alkaa Rakastamaan Hetkeä sellaisena, kuin se on - Todellisena ilman lisäyksiä, Täydellisenä ilman totuutta.

En kaipaa tätä, Olen Tässä.

Todellisuus on rajupaikka. Tervetuloa maailmaan... ihmisiä kuolee joka päivä, ihmisiä syntyy joka päivä...
Kiitos, että olen saanut syntyä ja kiitos, että jonain päivänä saan kuolla.

Kiitos Rakkaudesta jota olen - Hyvää Yötä Rakas Heikki.



Mielen kiintoinen Radio ohjelma.
Tämä opetti minulle, että minulla on uskomuksia, joita en edes tiedosta olevan. Uskomuksia, jotka nousevat esille vain ohikuluvissa hetkissä, uudenlaisissa tilanteissa, erilaisissa ympäristöissä. Nämä edelliset uskomukset prosessoituivat vielä seuraavan päivänkin, eli eilisen.

Yritin eilen tutkia mieltäni, tarkastella sisäisen radioni kaikkia taajuuksia - ajattelin, että ehkä voisin jotenkin löytää kaikki ehdollistuneet uskomukseni ja purkaa ne nyt saman tien. Illalla Heidin kanssa keskustellessa (olemisen* tilani ollessa kateissa) selvisi, että yritykseni on turhaa, sillä miten voisin löytää jotain sellaista, mikä ei ole olemassa. Mieleni tarinat eivät ole minussa ja siksi niitä on mahdoton löytää itsestäni - annoin periksi, antudun yrittämästä - palauduin välittömästi ja läsnä olevaan hetkeen, nautintoon ja hymykin alkoi loistaa ja niin kyllä se halailukin taas tuntui sydämestä asti puhtaalta ja täydelliseltä.

Näin tämä matka jatkuu irralleen ylikorostuneen mielen tarpeista ohjailla ja kontrolloida. Matkani päämäärä: maailma ja lähtöpiste: mieli. Matkan edetessä toivon, että voin jossain kohtaa vaikka vaihtaa blogin nimeksi "Irrallaan", mikä viittaa siihen, että olen irrallaan mieleni tarinoista, draamoista, sen peloista - ja elän puhtaasta Rakkaudesta läsnä olevassa Hetkessä täyttäen oman osani tästä kosmisesta kokonaisuudesta, jossa saamme matkustaa yhdessä. Kiitos Matkaseurastasi!

Haluan vielä samalla kiittää Sinua, joka satsasit aikaasi, niin pitkään, että luet vielä viimeisiäkin sanoja ja kiitoksena haluan antaa sinulle mahdollisuuden ottaa askeleen irti oman mielesi radio-ohjelmista - tulemalla oman sisäisen radion tarkkailijaksi...

Kiitoksena Sinulle siis jälleen Äärettömän kasvattava haaste(luonnollisesti vapaaehtoinen):
Me emme ole mielemme, joten tietoisesti voimme tuoda valoon kaikki ehdollistumat, hölmöimmätkin, joita siellä liikkuu!Joten tässä kahden vaihtoehdon haaste..

1. Ota paperi ja kynä kirjoita paperille mielesi kuvitelmat, mielesi tarinat liittyen itseesi. Mitä ajatuksia mielesi kertoo, kuin keskityt itseesi, Millaisia tunteita nousee, kun menet peilin eteen, katsot itseäsi silmiin ja sanot, että minä Rakastan Sinua Heikki Harju (tai ehkä oma nimesi tässä kohtaa =) ). Tämä oli esimerkki, voit keskittyä mihin tahansa muuhunkin, kuin itseesi, pääasia on, että ota sinäkin joku sisäisen radion ohjelma naudalle.
Toinen osa ykköshaasteeseen on, että ekan osan jälkeen tuo tarinasi päivän valoon. Eli kerro tarinasi läheisellesi, Rakkaallesi, ystävällesi, naapurillesi, vastaantulijalle, bussissa viereen istujalle...jne. Sulata tarina valossa ja näe aito itsesi, sellaisena, kuin olet, kauniina ja täydellisenä Rakkautena.

2. Toinen haaste on: No niinkuin viimeksikin, sait kuulla minun mielen maailmastani otteita. Mikään ei olisi mahtavampaa, kuin kuulla millaisen elokuvan Sinun mielesi on ohjannut... uskon että varsin viihdyttävän. Eli kirjaile kommentti osioon jokin tarina, minkä todella haluat haihtuvan päivän valossa. Voit samalla antaa tähtiä mielesi elokuvalle... itse annan omalleni 4 / 4 tähteä.

NIIN JA HEI VIIME YÖNÄ PASSITIN MUUTEN HEIDIN SOHVALLE NUKKUMAAN!!! (Suosittelen kaikkia pariskuntia koittamaan tätäkin. Ei tiedä millaisia prosesseja lähtee käyntiin...)

Nautintoa Hetkiin ja ehdottomasti Parasta Tätä Hetkeä!!!
-Heikki





*Olemisentila= olotila, mielentila, läsnäolontila yhdistettynä

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Oksenna vaikka se ensimmäinen sana ulos...

Nyt se alkaa.
Seuraava haaste: uusi epämukavuusalue haltuun.

Mikä alue tämä tällä kertaa on?
Se on tässä ja nyt, tämän tekstin kirjoittaminen. Oikeastaan tulin jo epämukavuusalueelle, kun toissa iltana pääsin luomaan tämän blogin raamit. Ja pyöritään nyt oikein kunnolla täällä epämukavuusalueella, kun kerran tultiin: Jokaisen miehen takana on nainen, joka saa tekemään asioita (Ennen en ajatellut näin, mutta alempana tunnustus tämän suhteen). Asioita, jotka saattavat olla itsestään selvyyksiä ulkoapäin katsottuna, mutta joiden tekemiseen henkilökohtainen sisäinen maailma on voinut virittää, jos jonkinlaisia kompastuskiviä, Pelkoja.
Oma epämukavuuden purkaminen, jonkin asteinen pelko on tämän blogin aloittaminen.

"Normaalisti" tai "tavallisesti" haastan itse itseäni kasvuun mitä erilaisemmilla keinoilla, mutta tällä kertaa myönnän heti alkuun: Sain apua perustamisessa tyttöystävältäni, kyllä nyt sekin on tunnustettu. Saapa nähdä mitä muuta kasvun ja kehittymisen tie tarjoaa valoon tuotavaksi...

Kirjoittaessani nyt tunnen, kuinka kurkkua kuivaa, hengitys ei meinaa kulkea, päässä vähän humisee ajatusten villi myrsky: "Kaikilla on nykyään blogi - pysy erilaisena", "Kuka luulet olevasi - Ihme Egoilija", "mitä jos joku oikeasti lukee ajatuksiasi", "Mitä jos, joku saa tietää, että Sinulla on blogi",Tyttöystäväni vinkkaa gmailin kuumassa Chatissä(josta vielä myöhemmin lisää), että voin soittaa hänelle puolen tunnin kuluttua. Eli ei apua sieltäkään tähän hetkeen... AAAAHHHH...
"MITÄ JOS" = MIELEN LEMPILAUSE --> OLEN SIIS OIKEALLA TIELLÄ. NYT VAIN TOIVOTAAN, ETTÄ KEHO KESTÄÄ MIELEN PELOISTA SYNTYVÄT REAGTIOT. (jos totta puhutaan, niin jännityksessä on jotain samanlaista, mitä koin silloin, kun ensimmäisen kerran menin ohjaamaan Xycling-tuntia..hhmm niin ja musiikki ei lähtenyt toimimaan. Silloin oli rankkaa, mutta nyt etunani on kiinnitys tunne myrskyn alla olevaan rauhalliseen olemisen tilaan. Mieli ottaa ajatus ja tunne tasolla kolhuja, mutta tiedän, että tämä on tehtävä.

Seuraava askel: Ei egoilua, ei itsensä korostamista, EI VAIKKA MIELENI SELLAISTA TARINAA KERTOOKIN JA USKOTTELEE, ETTÄ TÄMÄ ON MOTIIVINI. MITÄ SITTEN?
Jakamista, ymmärtämistä, mielen tarinoista epämukavuusalueen avulla irtautumista, raakaa kasvua ja irtipäästämistä... jotain sellaista aidompaa. Availla mielen tarinointia ja polttaa ne savuna ilmaan todellisuuden valossa, tuomalla venkoilevan mielen lorut yleiseentietoisuuteen... VIEMÄÄN ITSEÄNI ETEENPÄIN, YHÄ ENEMMÄN VAPAASTI TOIMIVAKSI KOKONAISUUDEN OSAKSI...

En tiedä mitä tuleman pitää, mutta luulen blogin avaaman tulkintoja tarinoista, joiden kautta olen päätynyt tähän tilanteeseen(josta myöhemmin lisää), millaisia prosesseja on ollut käynnissä ja ennen kaikkea avartaa muita epämukavuusalueitani, joita työstän ja tietysti samalla haastaa lähipiirini ja meidät kaikki hetkittäin ulos mukavuusalueelta kasvupyrähdysten maailmaan...

Sillä siellä missä mieli murtuu koemme sen mikä on kauneinta, rikkainta ja elämälle välttämätöntä - Puhdasta Rakkautta!!!

Liitän tähän viestin, jonka lähetin tänään Rakkaalleni, ihmeelliselle Naiselle, jonka sydän on yhtä kuin maailmankaikkeus, sillä Hän jakaa hyvyyttä, haastaa kasvuun, nauraa ja hyvmyilee maailman kielellä, Resonoi kaikkeuden kanssa...
Tiedän, kuullostaa Rakastuneen miehen jutuilta, mutta te jotka tunnette - tiedätte <3. Ne jotka eivät tunne, tietäkää, että hän kysyi, että olisiko viestini mahdollisesti ensimmäinen blogitekstini? Vastasin: "Ehkä"... Omasta ilosta jakaminen - puhdasta kauneutta!) Tässä: "Oot taas niin mahtavan tuntunen.. Voi morjes mitä energioita tässä nousee; paljon variaatiota!:) Tunnen Sut mun kehossa ja tunnut täydelliseltä, mieli huutaa; se kaipaa Sua, Sielu iloitsee hiljentyen ja rauhoittaen... Rakkaus murtaa hiljalleen kaiken edellisen kuljettamalla meitä ajattomaan ilman rajoja, jossa olemme irrallaan ja silloin yhdessä aina, täydellisillä etäisyyksillä; lähellä ja kaukana yhtäaikaa, ilman kiinnikeitä; täysin kiintyneinä... Tähänkö olemme menossa.. Tätä jo olemme täydellisinä hetkinä; tässä yhdessä ainoassa kaikkeuden hetkessä, jossa kaikki on yhtä ja täysin erillään jännittäen maailman ajattomaan liikkeeseen. Olemme vapaus Rakkauden muodossa ja energioidemme leikki, yhdentyminen, liekehdintä kiihdyttää illuusion murtumista, todellisuuden ilmentymää... Onneksi olen hullu ja saan ilmentää sanojenivirtaa vapaasti, halusin kertoa, kuinka paljon merkitset mulle ja että nostat iloa ja rakkautta mun sydämessä - ajattelen Sua - Rakastan Sua"



Nyt mieleni huutaa, miettii, narisee: "Onko tämä nyt hyvä blogiteksti, , kiinnostuuko tästä kukaan, onko tästä kenellekään mitään hyötyä... jatkuu tuhansiin variaatioihin. Mut nyt julkaisen tämän ja teen kovimman jutun ikinä(tässä hetkessä itselleni): pistän linkin facebookkiin, niin että ystäväni näkevät millainen matka on alkamassa...
JA SINÄ JOKA EKSYIT LUKEMAAN TEKSTIN - TERVETULOA MUKAAN - EI, EN TARKOITA SEURAAMAAN BLOGIANI TAI MINUN MATKAANI, VAAN TERVETULOA MUKAAN MATKAAMAAN OMALLE EPÄMUKAVUUSALUEELLESI...
MUKAVUUSALUEELLA OLEMME JO MATKATOVEREITA, JOTEN VOIMME YHTÄ HYVIN NÄHDÄ MYÖS AIDAN TOISELLA PUOLELLA!!!

TÄSSÄ HAASTE SINULLE: (VASTAA JOMPAAN KUMPAAN HAASTEESEEN - NYT HETI!!! =)

1. VAIHTOEHTO: PERUSTA BLOGI JA AVAA SIELLÄ LÄHIPIIRILLESI OMAT HAASTEESI.
2. VAIHTOEHTO: JÄTÄ KOMMENTTI OSIOON VIESTI, JOSSA PALJASTAT JA "REVIT AUKI" YHDEN HENKILÖKOHTAISEN EPÄMUKAVUUSALUEESI! (tÄMÄN OLET VELKAA MINULLE, SILLÄ SAIT LUKEA JO MINUN KASVUN PAIKASTA TÄSSÄ JA NYT)


PISTÄ TÄMÄ OSOITE MUISTIIN, SILLÄ MATKA ON ALKANUT...

Täydellistä Tätä Hetkeä...