lauantai 27. elokuuta 2011

Olemmeko neuroottisia ja vapaita samaan aikaan?

Käytännön psykologiaa
Juutuimme ystävämme kanssa kiinni hyvään chatti-keskusteluun. Lähtökohtana oli ystäväni huoli omasta läheisestään ja kuinka auttaa häntä rikkomaan "neuroottisten ajatusten pyörteet".
Mitä aidommin pystymme puhumaan ulkoisenmaailmanilmentymien lisäksi myös sisäisestämaailmasta, sitä lähemmäs pääsemme kohti konkreettista totuutta ja tämä ajatusten käytännöllistäminen purkaa automaattisesti mielemme illuusioita, jotka voidaan suppean tulkinnan kautta mieltää eritasoisiksi neuroottisiksi kokemuksiksi...



Keskustelumme ehkä suurin ahaa-elämys oli varmasti se, että olemme neuroottisia ja vapaita samaan aikaan. Ainostaan meidän neuroosiemme ja vapauden asteemme vaihtelee hetkestä toiseen...

Haluaisitko itse päästä irti kaikista peloista, riittäämättömyyden tunteista, miellyttämisen tarpeista..jne? Käytännöllistä ajatuksesi, tuo ne todellisuuteen esimerkiksi keskusteluissa, jolloin huomaat, että voit tarkkailla ajatuksiasi, tunteitasi ja tottumuksiasi - ja tästä ajan kanssa syntyy ymmärrys, että koska pystyn havainnoimaan (katselemaan ulkoapäin) kaikkia edellisiä, niin MINÄ en itse asiassa voi olla nämä kyseiset ajatukset, tunteet, tottumukset, koska yksinkertaisesti voin nähdä ne ulkopuolellani...

Mitä jää jäljelle? Suurten pohdiskelijoiden sanoin, tietoisuus itsestä, aito minä, sisäinen voima, suurempi voima, intuitio tai miksi kukakin sitä haluaa kutsua. Sillä ei ole väliä, miksi sitä kutsutaan, vain sillä on väliä, että vapaudumme neurooseistamme yksi kerrallaan ja maailmankaikkeuden tai evoluution tahdosta tulee meidän tahtomme. Ei ole enää ristiriitoja, olemme yhtä maailman, jopa universumin kanssa...

Vapaudu kaikesta - yksinkertaisella harjoitteella: Kohtaa kaikki, älä vältä mitään!



Sitten sitä käytännön psykologiaa FB:n chatti-maailmasta...

Kysyjä: Minulla on kaveri jolle en osaa antaa käytännön vinkkejä, vaikka hän niitä kaipaisi ongelmassaan. Hän on aika neuroottinen ja stressaantunut, niin että ei oikein osaa rentoutua missään.

Vastaus: ok... ja ongelma oli? =)

Kysyjä: Lähinnä ajatukset just pyörii siinä, että mitä muut ajattelevat hänestä. Silloin kun hän on yksin hänen on vaikea olla, mutta seurassa on vaikea olla sen takia, koska on niin vaikeaa yrittää miellyttää muita. Ja siis se on tosi pitkällä se ongelma ja hän tiedostaa sen,
mutta ei osaa lähteä sitä mitenkään purkamaan. Elikä ongelma on sellainen kokoaikainen jännitystila ja ajatusten neuroottinen pyöriminen samoissa asioissa.
Ajattelen että sinulla vois olla jotain hyvää ja järkevää sanottavaa :D
ja siis nyt ei puhuta mistään satunnaisesta jännityksestä, vaan aika pitkälle menneestä tilasta niin että se vaikuttaa fyysisestikin.
Kuulostanko epäselvältä? :(

Vastaus: Et kuullosta epäselvältä... Tuo on erittäinkin selvä.
Kysyjä: Okei, en ollut vain varma osaanko ilmaista sen niin kuin se on.
Vastaus: Kyse on siitä, että meidän ajatukset kulkevat neurologiassa päivästä toiseen samoja hermoratoja pitkin, kunnes jokin äärettömän tunnepitoinen tapahtuma saa reitin muuttumaan.
Tämän päivän ajatuksista 95% (ehkä enemmänkin) on samoja, kuin mitä me ajateltiin eilen. On hyvää tuuria tai ammattimaista mielenkäyttöä saada joka päivä uudenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia...

Mitä vinkkejä?
Ensimmäiseksi ystäväsi on äärettömän lähellä ratkaisua, koska tiedostaa oman rutiinin omaisen toimintamallinsa.
Toiseksi: Tässä kohtaa tullaan tilanteeseen, jossa on hyvä tietää, että: "HÄMMENNYS ON YMMÄRRYKSEN TUSKA HINTA"
Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että mitä hämmentyneempi mieli on, sitä hanakammin neurologiamme etsii uusia ratkaisuja, uusia ajatus ja tunneratoja, jotka sitten ilmentyvät suoraan toiminnassamme..
Kysymys? Miten turhautunut ystäväsi on?

Kysyjä: Todella turhautunut tähän ongelmaansa nyt ja kyllästynyt siihen perin pohjin. Sitä on jatkunut niin kauan.
Vastaus:  Eli kuvailisitko, että on jopa maksamassa ymmärryksen tuska hintaa, eli hämmennystä?
Kysyjä: Kyllä
Vastaus: Yksinkertaisin tapa päästä mielenoravan pyörästä irti on lopettaa sen purkaminen.
Eli käytännössä keskittyä johonkin paljon merkityksellisempään, kuin oman mielen ongelmaan tai omaan itseensä.. Mikä ystävääsi kiinnostaa elämässä (muu kuin oma neuroosi?)
Mitä hän haluaisi, mutta ei uskalla/pysty koska?

Kysyjä: Hän ei tiedä oikein itsekään. Hän on elänyt muiden vahvojen persoonien elämää ja on tosi mukautuvainen. Kotona hänellä oli tosi vahva äiti, jonka mukaan hän eli ja nyt kun hän on päässyt itsenäistymän niin hänestä tuntuu, että hän on vaan tyhjä kuori. Eikä osaa sanoa mistä tykkää yms. Mutta ehkä hän ei ole uskaltanut kysyäkään itseltään tuota että mitä hän haluaisi tehdä. Juuri tuota "Mitä hän haluaisi, mutta ei uskalla/pysty koska?”

Vastaus: Halu pitää kiinni totutusta ja turvallisesta neuroosista - kuten me kaikki pidämme kiinni kaikesta totutusta ja turvallisesta...
Meidän ei tarvitse tietää sitä tarkalleen, että miksi. Ainoa asia mitä me tarvitsemme on uudenlaiset kysymykset ja toiminta, koska ne muuttaa neurologiaamme.

Ennen kuin jatkamme, niin anna ystävällesi kirjoitus tehtävä:
Mitä Haluat tai mitä haluaisit, jos sinulla ei olisi tuota kuorta ympärilläsi, jos voisit aivan vapaasti haluta ilman mitään esteitä! Älä missään nimessä yritä miettiä, miten halusi tai innostuksesi olisi mahdollista toteutua. Mieti vain, että mikäli voisit haluta jotain, niin miten se olisi mahdollista ja mitä se olisi?
Ota tuo tehtävä ja anna aikaraja ystävällesi. esim. alkuviikkoon mennessä tai vielä parempaa, teette tehtävän yhdessä... Seuraavalla tavalla:
Aina, kun ystäväsi menee "lukkoon", niin kysyt vain joka kerta kysymyksen: Mikäli voisit haluta jotain, niin miten se olisi mahdollista ja mitä se olisi?

Testatkaas tuota!

Kysyjä: Kiitos tässä tuli jo todella paljon ja auttaa varmasti sekä häntä, että myös minua ;)

Vastaus: Meitä kaikkia :)
Sitten vielä sellainen lisäys, että samalla kun ne ajatukset muuttavat suuntaa ja haluja alkaa virtaamaan, niin ystävinä me voimme auttaa tarkistamaan "uusien halujen" ekologisuuden, jotta ennen kuin lähdemme vahvistamaan uusia halujamme, niin olemme tarkistaneet, että ne eivät ole yhtä itsekeskeisiä tai ympäristöstä erillisiä, kuin nämä vanhat uskomukset!
Kysyjä: Kyllä tuo on myös niin totta, tiedän että kuinka helposti voi käydä noin.
Vastaus:  Hyvä! Tässä on muuten ero, neuroottisen ja ei niin neuroottisen ihmisen mielen maailmassa: "neuroottinen keskittyy itseensä ja ”ei niin neuroottinen” keskittyy siihen kuinka itse voisi auttaa muita! Se antaa meille merkityksen ja rohkeuden toimia huomattavasti vapaammin! =)
Edellisen muistaen on helppo huomata, että emme ole yhtään parempia, vaan meidän neuroosimme tai vapauden aste vain eri.. on =)

Kysyjä: Sekin on totta!
mmm on kyllä mukavaa kuulla sanoiksi puettuina asioita, jotka tiedostaa mutta ei saa sanotuksi tai ilmaistuksi ääneen.

Vastaus: Jep se on hauska, kun me tiedetään jo kaikki, mutta meillä ei ole välttämättä sanoja kuvailemaan sitä mitä jo sisimmässämme tiedämme... Siksi on syntynyt sanat, keskustelut ja kulttuuri, joiden avulla ilmennämme sitä, minkä tyhjyydessä tiedämme, mutta mikä tyhjyydessä on vielä ilmentymättä...
Kysyjä: kyllä, se on oikeastaan taidetta ja todella hieno lahja jos joku osaa ilmaista ääneen tai paperilla ajatuksiaan ja se on hauskaa, jos huomaa itsestään tai muista kun lukee tekstiä ja siellä joku täsmää ilmaisemattomien ajatusten kanssa se on kuin lamppu syttyisi :D

Vastaus: Näimpä! Ja muuten se lahja löytyy kaikilta, mutta kaikki eivät ole vielä rohjenneet aloittaa sen lahjapaketin avaamista, eli keskittyä, lukea ja keskutella sisäisistä aiheista, jotka ulkoista maailmaa ilmentävät...
Tässähän tämä lamppu muuten jatkuvasti kirkastaa valoaan vai mitä?
Kysyjä:  Kyllä, jatkuvasti. Hyvä, että lähdin keskustelemaan kanssasi :)
Vastaus: Kiitos siitä! Hauskaa viikonloppua ja Kiitos, että Olet! =)


2 kommenttia:

  1. Hei, kirjoitin pitkän pätkän kommenttia tekstiisi, mutta se pyyhkiytyi huonon yhteyden takia pois. :(

    Joka tapauksessa kiitos oivaltavasta tekstistä.

    Aihe koskettaa itseäni syvältä. Olen kärsinyt samankaltaisesta tilanteesta ja koen, että tuo, mitä sanoit uusien halujen määrittämisestä on niin totta.

    Se, että neuroottinen ihminen keskittyy itseensä on toki paikkansa pitävä asia. Sieltä kuoren sisältä ulos johdattaminen onkin sitten mielestäni monimutkaista, koska tämä tietty suojamekanismi on kehittynyt ihmiselle jotakin varten.

    Aina elämä ei ole ihanteellista. On toki hienoa, jos pystyy uskaltautumaan ulos kuorestaan ja suuntautumaan ulospäin. Vähän kerrallaan tämä onkin toki varmasti mahdollista.

    Tarvitaan kuitenkin paljon mietiskelyä ja aikaa, että ihminen alkaa luottaa itseensä ja omaan kykyynsä määritellä omaa elämäänsä ja halujaan. Se ei välttämättä käy sormia napsauttamalla.

    Rohkeat ihmiset elävät omaa elämäänsä ja auttavat toisia. Ne, jotka eivät vielä uskalla, tarvitsevat myötätuntoa ja kuuntelua, eivät välttämättä niinkään neuvoja siitä, mitä pitäisi tehdä ja miten asioihin pitäisi suhtautua.

    Ihminen ei ole robotti, joka vain uudelleen ohjelmoidaan uskomaan "paremmin". Kaikille kokemuksille on syynsä ja voi olla todella arvokas vaihe ihmisen elämässä, kun hän lopettaa toisten passaamisen ja heidän auttamisensa, ja päinvastoin kääntyy sisäänpäin ja alkaa etsiä omaa tietään.

    Optimismi on hieno asia kuitenkin ja varmasti nuo neuvosi ovat hyviä sellaisessa tilanteessa, missä puitteet ovat kunnossa ja ihminen ilmaisee itseään hyvin.

    Silti kannattaa ehkä miettiä, mitä tuollainen hämmentyminen toisilla ihmisillä todella itsessä herättää ja voisiko olla, että siitäkin löytyy jotain uutta näkökulmaa elämään.

    On todella hienoa, jos ystäväsi auttaa läheistään ja tukee tässä koettelemuksessa. Se on arvokkainta, mitä kukaan voi antaa toiselle. Vahva auttaa väliaikaisesti heikompaansa.

    Matka toisten ihmisten luo oman kuoren sisältä voi silti olla mutkikas. Aina kaikki ei suju niin kuin elokuvissa. Itsetunnon vahvistuminen ottaa aikansa. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Heli kommentistasi! Hienoja näkemyksiä ja selkeää pohdintaa.

    Yleisesti: Selkeys pohdinnassa heijastuu usein juuri kokemuksen tuomaan heijasteeseem johon sitten tietoyhdistyy ja näin pohdinta selkiytyy.

    Kaikella on maailmassa aikansa ja paikkansa. Joku asia tosiaankin ottaa pidemmän pätkän lineaarisesta aikakäsitteestämme, kuin toinen ja kuitenkin kaikki on tietyssä ajassa kulkeva ohi, eli mikään ei ole pysyvää sellaisena, kuin sen tällä hetkellä näemme tai koemme. Kaikki muuttuu aina ja jatkuvasti. Kun alamme nähdä muutoksen enemmän mahdollisuutena kuin uhkana, niin löydämme jälleen tietynlaista selkeyttä, tarkoitusta jo tapahtuneille asioille ja tulevaisuudessa tapahtuville asioille. Emme enään kiinnity muuttumattomaan vaan elämme virraten, kuin vesi pitkin jatkuvan muutoksen virtaa.

    VastaaPoista