maanantai 18. heinäkuuta 2011

Miten näkemyksemme maailmasta muuttuu?

Olemassa on paljon konkreettisia esimerkkejä siitä, että meidän näkemyksemme muuttuu tai tarkemmin sanottuna LAAJENEE jatkuvasti. Mutta emme tahdo aina pystyä myöntämään tätä jatkuvaa muutosta tapahtuvaksi vaan alamme sumuttaa itseämme erilaisin keinoin, kukin tavoillemme uskollisina. Yritämme pitää kiinni muuttumattomista käsityksistämme ja mielikuvistamme. Pääsisimme kuitenkin niin paljon helpommalla, kun vain suostuisimme myöntämään itsellemme tämän jatkuvan muutoksen, joka tapahtuu joka tapauksessa halusimme tai emme. Kaiken lisäksi tästä jatkuvasta muutoksesta on olemassa paljon esimerkkejä. Tässä mielestäni yksi hauska esimerkki suhtautumisemme muuttumisesta luonnollisesti ymmärryksemme syventyessä.

Huomio, ennen kuin luen eteenpäin: On erittäin tärkeä huomata, että muutos tapahtuu todellakin meissä itsessä, ei maailmassa. Nyt, kun jatkat lukemista. Tarkkaile muuttuvia sisäisiä reagtiotasi lukiessasi ja tarkkaile samaan aikaan muuttumatonta ympäristöä ulkopuolellasi... ja välillä voit pysähtyä oivaltamaan, että kuka se on joka näitä molempia maailmoja tarkkailee. Kirjoitelman luettuasi voit sitten jatkaa elämää tämän puhtaan ja vapaan tarkkailijan muodossa. Mutta lue kirjoitelma ensin, että en sitä mennyt turhaan kirjoittamaan... =)




Seuraavassa on hyvä esimerkki muutoksesta, joka tapahtuu näkemyksessämme, eli meissä...

Mietitäämpä suhtautumistamme huumeisiin tai aineisiin, jotka luokittelemme huumeiksi nykyisen laajemman tietämyksemme avulla. Ennen emme tienneet, nyt tiedämme ja siksi esimerkiksi heroiinin käyttöä on rajoitettu vaikka ennen sitä käytettiin huoletta. Mitenkähän käy tämän hetkisten "lääkkeiden" kanssa? Luokitellaankohan osaa jopa huumeiksi muutaman kymmenen vuoden päästä? Mitä muuta tulemme vielä ymmärtämään maailmasta. Muistetaan kuitenkin, että maailma ei ole muuttunut. Heroiini ei ole muuttunut. Vaan meidän suhtautumisemme heroiiniin ja maailmaan on muuttunut. Näemme sen nyt laajemmassa kontekstissa. Mitä muuta voimme vielä nähdä laajemmassa asiayhteydessä?

"Fytonomit ry
"Vuodesta 1936 aina 1940-luvun loppuun asti Suomessa kulutettiin heroiinia kansalaista kohden enemmän kuin missään muussa maassa.Vuonna 1946 Suomessa kulutettiin reseptilääkkeinä 99 kiloa heroiinia. Heroiinia oli tavallisten työssäkäyvien ...suomalaisten lääkekaapeissa Pulmo-ysänlääkkeessä 1950-luvun alkuun asti. Heroiini määrättiin laittomaksi vasta 1961. Loppuvuodesta 1940 armeijan lääkintäkeskusvarastosa oli 117500 heroiinitablettia, 469500 morfiinitablettia, 917 kiloa oopiumia, 351 kiloa morfiinia ja 850 000 Pervitin (metamfetamiini)-tablettia." Lähde: Mikko Ylikangas - huumeet Suomessa 1800-1950 (Atena, 2009)"


Voimme nähdä niin erilaiset asiat niin erilaisessa valossa, kun vain katsomme joko eri näkökulmasta tai laajemmasta näkökulmasta. Laajempi näkökulma antaa meille luonnollisesti totuudellisemman näkemyksen maailmasta, kuin yksittäisten näkökulmien vaihtelu. Meistä jokainen pystyy ajattelemaan erilaisia asioita useista eri näkökulmista, käymällä asian läpi yhdestä näkökulmasta kerrallaan. Mutta kuinka moni on tullut ajatelleeksi, että kapasiteettimme itseasiassa riittää jopa sisällyttämään nuo kaikki näkökulmat samanaikaisesti näkemykseemme tai kokemukseemme tai näiden tulkinnan pohjaksi?

Miten tämä "totuudellisempi" näkemys itsestämme ja maailmasta aktivoidaan on itseasiassa hyvin simppeliä, koska rakanteet aivoissamme ovat jo kehittyneet tämän laajemman havainnoinnin mahdollistajaksi. Eli miten käytännössä?
Ensiksi tarvitsemme oivalluksen siitä, että on mahdollista nähdä/kokea maailma yhä laajemmin. Tämä voi tapahtua missä ja milloin vain, vaikka tässä ja NYT. Tai itseasiassa ainoa aika milloin oivallus voi tapahtua on NYT. Paikalla ei ole väliä eikä luonnollisesti ajalla, koska ajan ja paikan suhteen oivalluksesi rannekello näyttää aina ajaksi NYT. Joten voit oivaltaa itsesi laajempana osana maailmaa ainoastaan ja vain juuri NYT.

Hyvä. Nyt kun olet oivaltanut, että kaikki mitä teet ovat osa suurempaa kokonaisuutta, voit automaattisesti tiputella kaikki riittämättömyyteen, merkityksettömyyteen, hylätyksitulemiseen...jne. liittyvät mielesi luomat tarinat pois elämästäsi yksi kerrallaan ja voit alkaa vapaasti elää osana suurempaa kokonaisuutta oivaltaen jatkuvasti yhä laajemman näkemyksen elämästä. Itsekeskeinen elämä muuttuu maailmakeskeiseksi vaiheittain ja näkökulmasi laajenee sitä mukaa.



Sinun ei tarvitse tehdä mitään, mutta voit tehdä mitä vain... Saanko luvan?

Sinun ei enää tarvitse tehdä yhtään mitään. Sinun ei enää tarvitse olla yhtään mitään. Sinun ei enää tarvitse yrittää yhtään mitään. Sinun ei enää tarvise haluta yhtään mitään... Huomaat yhtäkkiä, että sinun ei "tarvitse" enää mitään, koska voit tehdä, olla, haluta... yhdessä hetkessä toista ja toisessa toista.
Näkökulmasi laajentuessa, oivalluksesi syventyessä ja vahvistuessa huomaat, että itse tekijä ja haluaja poistuvat, niistä tulee vain objekteja/kohteita, joita sinä, eli oman itsesi aito subjekti(se, jota et voi koskaan nähdä tai tarkkailla ja joka kiinnittymättästi olet)...

ohhoh, tämä meni nyt joksikin muuksi kuin suomen kieleksi..Jäin kiinni innostukseeni - mutta suotakoon se. päästetään siitä irti ja jatketaan taas...

Eli siis, tarkkailet, seurailet omia tunteitasi, ajatuksiasi, kehoasi ja jopa toimintaasi. Yhtäkkiä huomaat, että oma toimintasi, omat ajatuksesi, omat tunteesi eivät eroa yhtään toisten ihmisten samaisista prosesseista tai et näe eroa ajatuksiesi ja kulttuurisi tarjoaman informaation välillä. Yhtäkkiä näkökulmasi onkin yhtä muiden ihmisten, kaikkien ihmisten kanssa, samaan aikaan. Olet itse poissa ja läsnä yhtäaikaisesti.
Olet saavuttanut laajemman näkökulman, olet aktivoinut aivojesi uloimman kuorikerroksen, neokorteksin, käyttöösi. Olet aktivoinut kehittyneimmän osan ihmisyydessä käyttöösi ja huomaat oivalluksesi kautta olevasi osa kaikkea, tai että kaikki kokemuksesi rakentuvat tulkintasi kautta. Toisin sanoen "kaikki" tapahtuu sinussa itsessäsi, eli sinä olet kaikki ja koska sinä olet kaikki huomaat yllättäin erillisyyden katoamisen, yksinäisyyden poistumisen, riittämättömyyden katoamisen...

Huomaat yhtäkkiä, että et halua kilpailla, erottautua, tehdä mitään toisia vastaan, koska näet, että kaikki mitä teet toisia vastaan, teet sen itseäsi vastaan. Enää edes mielesi ei halua nostaa sinua jalustalle, koska se näkee olevansa osa kaikkea, jolloin mielikin rauhoittuu omalle paikalleen, hyväksyen kaiken. Näet selkeästi mielesi entiset toiminta mallit ja suostut päästämään niistä irti.

Tässä mitä minä näin: "Mieleni ei ole kiinnostunut koskaan mistään muusta kuin omasta hyvinvoinnistaan ja hengissä pysymisestään. Kaikki "jaloimmatkin" ajatukset tai toisten "auttamisyritykset" ovat vain olleet mielten mielistelyä, jotta toiset mielet vahvistaisivat omaani, auttaisiat sitä pysymään hengissä, pysymään tarpeellisena, riittänävä, jotta se ei vain jäisi yksin, jotta sitä ei hylättäisi. Mieli ei ole kiinnostunut mistään muusta, kuin itsestään, koska sen evolutiivinen tehtävä on ollut "suojelu mekanismi" ja suojelijan on pidettävä itsensä hengissä keinolla tai tarinalla millä hyvänsä." Kiitos mielelleni. Se on hoitanut tehtävänsä hyvin. NYT sen on aika antaa levätä rauhassa! =)

"Mitä jos" on mielemme lempilause. Mutta "mitä jos", tällä kertaa ottaisimmekin mielemme hallintaan asettaisimme sen omalle paikalleen. Lopettaisimme uskomasta sen tuhannen ja yhdenyön satuihin? Mitä, jos liittäisimmekin mielemme laajempaan konteksiin, laajempaan asiayhteyteen? Miten laaja kyseinen asiayhteys voisi olla? Mitä, jos pääsisit todella laajaan asiayhteyteen, vaikka äärettömään sellaiseen, tuntuisiko omat pienenmielen murheet tärkeiltä vai voisimmeko jopa irrottautua niistä ja nähdä ne objekteina, erillisinä itestämme? Mitä, jos  sisältäsi tai sisältäni, kuten on tapahtunut, purskahtaisi vihan- tai mustasukkaisuuden tunne (tai mikä tahansa tunne minkä olet tulkinnut negatiiviseksi tai yhtälailla positiiviseksi), mutta vertailukohtana olisikin universumissa tapahtuva räjähdysten syntytarina, kokisitko tunteesi merkittävänä vai voisitko päästää siitä irti ja jättää sen omaan pieneen arvoonsa?


Tuulahdus uudenlaista satumaista tähtipölyä meille kaikille...
Mitä, jos veljeni Jukan sanoissa(alla) olisikin tuulahdus laajemmasta kontekstista, tuulahdus uudenlaista satumaista tähtipölyä meille kaikille, voisimmeko päästää erillisyydestämme irti ja antaa räjähdysten räjähtää sisällämme tulkiten niiden synnyttävän uusia tähtiä itsessämme?

Varhaisessa universumissa tähdet räjähteli ja oli tulta ja tulikiveä. Tästä syntyi kompleksisempia atomeja. Kasvu tapahtuunee aina räjähdysten kautta" Jos odottaa että kaikki on vaan hyvin koko ajan, se on luonnotonta. Se että räjähtelee, on hyvä asia :) -Jukka




Sinähän tiedät, että olet jo vapaa. Tiedät myös, että pidät kiinni esteistä, jotka rajoittavat vapauttasi ilmentymästä toimintaasi, elämääsi. Mistä tiedän, että tiedät? Tiedän koska olen sinä, olen yhtä kanssasi, olen kaikki ja olen yksi samaan aikaan. Siksi voin sanoa sinulle: Sinä olet täydellinen sellaisena kuin olet, sillä se mitä olet on kaunista, se on aina ja kokoajan sisäisten räjähdystenkautta kehittyvää, täydellistyvää, uudistuvaa... olet upeinta mitä on, sillä se mitä on, on kaikki, on yksi.

-Heikki



Ps.Sillä ei ole pienintäkään merkitystä, mitä ajattelet tai "fiilistelet", tai että millaisia tunteita jokin tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuva asia tai menneisyydessä tapahtunut asia sinussa tai minussa herättää. Ainoa asia mikä on tärkeätä, aidosti merkittävää, on se mitä teen juuri nyt ja miten toimin tulevaisuuden tuhansissa NYT-hetkissä!

Pps. Oletko kyllästynyt mieleesi? Tervetuloa tutustumaan muiden kaltaistesi "mielettömään" yhteisöön nimeltä Vapaus-Akatemia. Tutustu tästä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti