Päädyin Paparazzin videolle - Miksi ärsyttää?

Voin kertoa, että epämukavuutta voi kohdata monella tapaa ja toiset ihmiset ja heidän toiminta (esim. Paparazzian muodossa) ovat molemmat kyllä loistavia peilejä meille.

(Videoita katsellessa ottakaa huomioon, että yleisön edessä on tullut oltua satoja tunteja ja sehän näkyy esiintymisen sujuvuudessa? Kuinka moni haluaisi näiden perusteella tulla mun luennolle, PT-valmennukseen, bodybump- tai Xycling tunnille? =) )

"yllättäin "liekki-paradigma" muuttui "antiliekki-paradigmaksi"

Unohdetaan hetkeksi toiset ihmiset ja paparazzit ja ajatellaampa seuraava tilanne...Olet rakentanut uskomuksen, kuten minä, että itsensä esille tuominen on tyhmää ja idioottimaisinta mitä voi olla. Itseasiassa olen vieläkin sitä mieltä, mutta silloin, kun tämä uskomus muuttuu rajoittavaksi tekijäksi vaikka jonkin hyvän asian edistämisessä, niin silloin ollaan kulkemassa ennemminkin varjojen-, kuin valonmaassa.

Nykypäivän muutos teollisuusyhteiskunnasta informaatioyhteiskuntaan on ollut ja on äärettömän nopeaa. Suurin osa meistä ei ole vielä oppinut informaatioyhteiskunnan yhteisöllisiä mahdollisuuksia, jotka perustuvat kommunikoinnin helpottumiseen. Oppiessamme informaatioyhteiskunnassa käyttämään kommunikaation keinoja täydellä kapasiteetilla, saamme jaettua kaiken "tarvittavan" tiedon keskenämme äärimmäisen helposti. Tai kyllähän tieto lähes kaikesta "tarvittavasta" on jo ulottuvillamme, mutta tällä hetkellä emme ole vielä osanneet kommunikoida kaikkea tietoa, mitä meillä on, siinä muodossa, että jokainen pystyisi sen sisäistämään.

Joten meidän tulee kehittyä kommunikaatiossa, mutta ei tietenkään pelkästään tietotekniikan välityksellä, vaan myös sosiaalisissa tilanteissa meidän on kehityttävä näkemään toinen toisemme aidosti.




Nyt kuitenkin takaisin Paparazzien maailmaan...
Sain mahdollisuuden olla mökkeilemässä 1½ viikkoa puhtaan luonnon, hiljaisuuden ja "2+1" kissan keskellä.. Aika oli rentouttavaa ja voisin kuvailla jopa satumaista, liittyen kaikkeen mitä tapahtui ja mitä sain tietää liittyen tähän hetkeen ja tulevaisuuteen(..tästä lisää joskus..)

Kuitenkin toiseksi viimeisenä aamuna, aamu "jumppailujen" jälkeen kun olin kaikessa rauhassa keräilemässä vihreitä luonnonantimia aamupalaa varten, niin paparazzi hyökkäsi paikalle (ja jälkeempäin sain
ymmärtää, että hän tuli)purkamaan aidon esiintymisen pelkoani.

Mitä tarkoittaa aidon esiintymisen pelko?
No yksinkertaisesti se tarkoittaa sitä, että aina, kun olet esilläolontilanteessa sinussa aktivoituu tietynlainen "suojarooli", vedät maskin/esiintymisasun päällesi ja yrität sitten sen välityksille saada kommunikoiduksi syvempiä tuntojasi. Luonnollisesti et koskaan pääse aitoon kosketukseen maailman kanssa, jos näin joko tiedostamatta tai tietoisesti tapahtuu.

Itsestäni tuntuu, että viimeisien vuosien aikana, elämän tuodessa muutenkin paljon muutoksia, olen päässyt lähemmäs ja lähemmäs aidompaa itseäni olemisen, sekä myös toiminnan tasolla, sosiaalisissa sekä esiintymistilanteissa.
Kuitenkin muutosprosessin aikana ja varsinkin alkuvaiheessa kiinnityin todella vahvasti ns. "Liekki-Paradigmaan" ja tietämättämäni yritin kommunikoida "syvyyttäni" tämän yhä pinnallisen, ehkä kuitenkin hieman syvemmän, mutta yhä LATTEAN "Liekeissä-Roolin" kautta.

On kuitenkin niiiin äärettömän vapauttavaa antautua sille, joka aidosti olen ja elää sitä sekä olemisentilassa, että laajenevassa ja ennen kaikkea syvenevässä määrin myös toiminnantiloissa, kunnes niistä rakentuu lakkaamattomia, pysyviä ja jykeviä tasoja elämälleni.




Päädyin siis paparazzin kynsiin ja yllättäin "liekki-paradigma" muuttui "antiliekki-paradigmaksi", mikä oli äärimmäisen vapauttavaa varsinkin, jos ja kun on kärsinyt meinneinä aikoina varjomaailman ns. Kiltin pojan syndroomasta...

Videoista saat varmasti kuvan mitä on kommunikointi ilman jenkkiläistä hypetystä, ilman liekki-paradigmaa. Samaan aikaan uskon, että mitä aidommin voimme kommunikoida aidosta minästämme nousevia elementtäjä, sitä aidommin ihmiset voivat olla ympärillämme ja luonnollisesti sitä kevyempää ja elävöittävämpää kommunikointi on.
On myös hyvä muista: mitä aidommin ihmiset voivat olla ympärillämme sitä enemmän vapautunutta, dynaamista elämän virtaa autamme toisiamme kokemaan...

Riisutaan maskit, näyttelyasut, egot ja tekosyyt, tarinat ja turinat ja ollaan aidosti sitä mitä olemme ja annetaan tekemisen kummuta aitoudesta ja tuoda onnellisuuden täyttävää elämää kauttamme maailmaan...

Päivän tehtävä itselleni(,mutta sopii myös muille):
Elä aidosti syvimpiä sisäisi tuntemuksiasi kunnioittaen kommunikoimalla ne itsellesi ja ulkomaailmaan tarkalleen siinä muodossa missä ne kulloinkin sisempäsi syövereistä nousevat!

Ps. Jos et huomannut, niin kuvaustilanteissa nousi TODELLA KOVIA ärsytyksen tunteita "turhamaisesta" esillä olosta. Vaikka näin jälkeen päin ajateltuna: eipä nämä "turhamaiset" viedeot taida ketään satuttaa ja vaikka satuttaisi, niin ehkä luovun enemmässä määrin "kiltin pojan syndroomasta" ja sanon, että hyvä niin...

Lyhyesti...

Rikotaampas rutiineja ja pitkän tarinoinnin tuomaa mukavuusaluetta. Tässä lyhyin kirjoitukseni tähän astisista ja samalla kehittynein, koska osasin linkata videon mukaan postaukseen(tosin en osannut vielä sovittaa sitä oikean kokoiseksi -no kaikki aikanaan).

Video on lontoon kieltä, mutta toisaalta kielellinen kehittyminenhän on hyväksi meille kaikille.. =)
Video on lyhyt, ytimekäs ja sen aihe on henkisyys, eli "kaikki". Mielenkiintoinen aihe?
Kun olet katsonut sen kommentoi mitä se sinussa herättää?
(Ja kyllä, tiedän kommentointi on todella EPÄMUKAVAA ainakin joskus, mutta väitän, että pystyt voittamaan minun kommenttini, joka on alla! ;) )

(Videon perus viesti on, että henkisyys on kaikessa elämässä. Se ei ole uskonnossa tai pelkästään itse "henkisyydessä". 90% henkisyydestä on unitilassa olemista, kuten myös vähintään 90% kaikesta ihmiselämästä on) ja vain 10% on aidosti hereillä olemista. Meidän tulee siis herätä henkisyydestä, mutta myös kaikesta muusta mielen illuusiosta... Haluaako joku avata sisältöä tarkemmin?)

Omat tunnelmat, kun juuri katsoin videon:
Latasin tän videon jo aiemmin tänne blogiin, niin että voin sen myöhemmin julkaista. Silloin oli mielettömästi sanottaa aiheesta. Nyt ei oo mitään sanottavaa, joten en edes yritä. Nauttikaa videosta ja kommentoikaa, niin ihmetellään Tätä unimaailman henkisyyttä yhdessä!



PS. Nyt on mielssä jotain aivan muuta:
Kosketus aitoon itseensä ja elämään, kuvaili sitä sitten henkisyydeksi, flown-tunteeksi, voiman-tunteeksi tai "liekeissä" olemiseksi, antaa meille luottamuksen, jonka pohjalta uskallamme edetä, kohdata itsemme yhä syvemmin, jolloin näemme maailman yhä laajemmin. Pääsemme pysyvään tilaan, jota kutsun "peace in action". Tällöin ylitämme tekemättömyyden ja passivoituneisuuden, jota "rauhaksi" kutsumme. Emme enää mieti mitä haluamme elämältä, vaan alamme kuulla sen mitä elämä haluaa meiltä. Kaikki tekeminen ja olemin alkaa muuttua täyttymyksellisiksi. Enää ei tarvitse yrittää keksiä "mitä haluaisi". Nyt vain kuuntelen sisintäni, jos mitään ei kuulu olen rauhassa, en tee mitään tai teen jotain mukavan yksinkertaista, jos jotain taas sisältä kuuluu... hmmm ei sieltä itseasiassa ikinä kuulu mitään muuta, kuin sisäinen puheemme, mutta jos sinua taas viedään toimintaan, niin anna palaa - Suorastaan Nauti, niistä peloista, joita vanhat mielesi kiinnikkeet nostavat pintaan, jossa ne saavat haihtua...

PPS. aaah - koita kuinka vapauttavaa on alkaa kiroittamaan ja antaa tulla suoraan sydämestä se mitä sillä on sanottavaa - SE on sitä kun kytkeytyy aidosti ympäristöön ja lopettaa taistelemasta vastaan. Silloin sisältä nousee, se minkä puolesta sinä olet, se miksi sinä täällä olet, se jokin, mikä elävöittää sinut, minut ja tämän maailman...

PPPs. Jos et vielä kirjoittanut kommenttia videosta, niin kirjoita jotain sekopäistä, sisältä pursuavaa! Varsinkin, jos et ole koskaan kommentoinut ennen! Niin ja jos olet se tyyppi joka ei koskaan voi olla kommentoimatta, niin hmm riko rutiinisi ja älä kommentoi lainkaan. NYT Anna mennä!!!

Henkeä, eli ympäristön taajuuksilla olemista päivääsi!

-Heikki

PPPPs. Eipä siitä nyt taas kovin lyhyt kirjoitus tullu.. ;)

"Sano mitä ajattelet" - Otto lonkeron mainosteema...

Milloin Sinulle viimeksi kävi, näin:
Näit jotain tai tapahtui jotain, josta inspiroiduit kertomaan omia ajatuksiasi jolle kulle, kirjoittamaan näkemästäsi tai se jokin sai sinut istumaan paikallesi pitkän tovin ja sait seurata, kuinka mielesi kävi läpi pitkän ajatuselokuvan...
Tai ehkä vielä tutumpaa; Sinulla oli mielessäsi ajatus tai Sinulla oli tunne, että haluasit tehdä jotain tai sanoa jolle kulle jotain, mutta et vain uskaltanut?
Kumman näistä olet viimeksi kokenut? Kumpi näistä tuntuu elävöittävämmältä?

Entä oletko lähiaikoina ollut tilanteessa, jossa olisit vain halunnut olla tekemättä mitään, olla lähtemättä mihinkään, olla hiljaa tai yksinkertaisesti vain olla, mutta jostain syystä et vain pystynyt? Kuljit suuntaan jonka syvällä sisimmässäsi kuitenkin tunsit "vääräksi, taisteluksi, jopa kärsimykseksi".

Nyt kun päästiin vauhtiin, niin jatketaampa..
Oletko lähiaikoina päässyt johonkin tavoitteeseesi, onnistunut jossain missä halusitkin onnistua, ehkä voittanut jotain, saanut "unelma" työpaikan? Mikä on se asia minkä äärellä olet viimeksi huomannut, että sinua on Mielestäsi lykästänyt ja kun olet kokenut tämän oman elämän mittakaavassa "suuren voiton", niin oletko kokenut tämän suurenvoiton jälkeisen TYJYYDEN TUNTEEN MYÖS?

Lisä esimerkkejä...
Oletko elämässäsi täydellisessä tilanteessa? Sinulla on nautintoa tuottava työpaikka, perhe, ystäviä, ehkä kissa ja koira sekä hyvä terveys, mutta siltikään et saa rauhaa sisimpääsi, jotain pitäisi vielä saada, mutta et tiedä mitä... Tunnet ehkä tyhjyyttä ja turhautumista, joka ajaa yrittämään kovemmin, koska kuitenkin näyttäisi, että on ihmisiä, jotka oikeasti saavat tämän kaiken toimimaan niin, että he ovat kaiken lisäksi täydellisessä rauhantilassa... Mikä on Sinun tilanteesi ja tarkemmin, mikä AJATTELET sen olevan, että millainen sen "PITÄISI" olla?

Mistä tämä kaikki rauhattomuus ja epäselvyys johtuu?
Voisiko se johtua siitä, että stimuloimme kehoamme ja mieltämme liikaa vai johtuuko se vain yksinkertaisesti siitä, että ajattelen olevani erityinen ja erillinen osa irrallaan muista, irrallaan kokonaisuudesta. Ja yrittäessämme pitää oman osamme mahdollisimman ehjänä ja muuttumattomana, tunnemme tehtävämme mahdottomaksi, itsemme riittämättömäksi ja kaipaamme äärin määrin stimulaatiota, että kestäisimme tämän tuskan joka tästä muutoksen estämisen epäonnistumisesta hetkestä toiseen syntyy...

Miksi emme uskalla sanoa tai tehdä sellaisia asioita, mitä aidosti haluaisimme, miksi emme uskalla vain olla aidosti sitä mitä olemme? Mikä meitä, mikä minua, mikä sinua rajoittaa?

Meillä on rajoituksia tasan niin kauan, kun uskomme mielemme tarinoita ja tunteidemme taideilmauksia. Tarkemmin sanottuna meillä on rajoituksia juuri niin kauan, kun uskomme, että ajatuksemme ja tunteemme ovat meidän omia, henkilökohtaista omaisuuttamme. Luulemme, että ajatuksemme ovat jotenkin ainutlaatuisia ja kaiken kukkuraksi uskomme sekä ajatuksien ja tunteiden olevan totta. Kaiken uskon ja uskomattomuuden lisäksi uskomme, että me olemme yhtä ajatuksiemme kanssa.

"Voin sanoa esimerkiksi, että minä ajattelen tietystä asiasta näin tai näin ja voin helposti kiinnittää koko identiteettini kyseiseen ajatukseen. Ja kuullessani vastakkaisen mielipiteen kyseisestä asiasta, joudun väkisinkin ottamaan asian henkilökohtaisesti, koska vastakkainen mielipide loukkasi Minun tai yhtä hyvin Sinun ajatusmaailmaa"

Omien ajatusmallien ja tunneratojen pohjalle on kuitenkin hullunkurista pyrkiä rakentamaan ainutlaatuista identiteettiä. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että meillä ei ole yhtään ainoaa ainutlaatuista ajatusta tai tunnetta. Jokainen ajatus ja tunne on peräisin kulttuurimme kehityksestä. Meillä ei itseasiassa olisi mahdollista ajatella yhtään ajatusta tai tuntea yhtään tunnetta ilman, että kulttuurillisesti olisimme rakentaneet tämän meille yhteisen mahdollisuuden.

On suhteellisen vapauttavaa, kun syvällisesti ymmärtää, että Sinulla tai Minulla ei ole mahdollisuutta kehittää yhden yhtä ainutlaatuista ajatusta tai tunnetta. Myönnän, se on aluksi melko hölmistyttävää, mutta vapautus tulee, kun huomaa, että samaan aikaan meillä ei ole mahdollisuutta rakentaa yhden yhtä ainutlaatuista ajatus tai tunnetason ongelmaa. Mielestäni tämä on hyvin vapauttavaa, sillä hiljalleen tullessamme tietoisiksi ajatuksien ja tunteidemme kehittymisprosessista voimme avoimesti avata sisäistämaailmaamme ulkoiseen ympäristöön. Meidän ei tarvitse enää piiloutua, olla ainutlaatuisen osamme erillisia muutosvastarintataistelijoita.
Pysymme edelleen osana, mutta yhdymme kokonaisuuteen. Unohdamme hierarkian ja kehitymme holarkian osaksi, meistä tulee osa/kokonaisuus. Me olemme toimiva osa ympäristössä joka on kokonaisuus. Enää emme me, eikä ongelmalle ole ainutlaatuisia. Molemmat ovat yhtä lailla kokonaisuuden, kuin meidän omaisuutta. Enää emme ole yksin ainutlaatuisten tehtäviemme, haasteidemme ja ajatuksiemme kanssa pitämässä osaamme muuttumattomana, vaan meillä on käytössämme universumin kaikki muutosvoima. Muutumme ja uusiudemme joka ikinen hetki yhä vahvemmalla voimalla, joka erottaa pitämästä totuutena mieltä ja tunteita. Käytössämme on voima joka vapauttaa meidät toimimaan herkkänä osana jatkuvasti laajentuvaa kokonaisuutta...

Miten vapauttaa kyseinen sisältämme pilkahteleva voima? Vapautus on vaiheittainen ja alkaa itsensä ja henkilökohtaisten haasteiden, eli omien ajatuksien ja tunteiden kohtaamisesta sekä niitä rajoittavien muurien kaatamisesta...
Rajoitusten rikkominen itsessään alkaa irtautumalla omasta ajattelusta ja omista tunneprosesseista siinä määrin, että oivaltaa niiden olevan vain sitä mitä ne ovat, eli tunteita ja ajatuksia. EI TOTUUKSIA!

Miten irtautua omista ajatus-/tunneprosesseista ja miten saada aitoja kokemuksia tästä irtautumisen vapauttavasta elämyksestä?
No tässä alla muutamia vaihtoehtoja herätteleviä lauseita, joita Mahtava Otto-lonkeron mainos sai itseni kirjoittelemaan.
(Kirjoitus ei sii tapahtunut Otto-lonkeron vaikutuksen alaisena!)

(kirjoiteltu metroasemalla 23.2.11 puhelimeen)

Kuvittele, kuinka vapauttavaa/energisoivaa: ottaa muutama lonkero ja sanoa ihan mitä haluaa, ehkä vapautua tekemäänkin jotain mitä omat rajoitukset eivät antaneet tehdä!
Kuvitteleppa, että voisit tehdä samat asiat ilman fyysistä ja menttaalista energiaa sekoittavaa stimulanttia. Kuvittele tosissasi, tunnustele tunteitasi jo pelkästään kun ajattelevat sanovasi jotain mitä et ikinä sanoisi ilman "muutamaa lonkeroa" tai vielä rajumpaa, maistele kokemustasi ajatuksesta, että konkreettisesti tekisit jotain, jotain ihan muuta.
Voisiko pelkkä asian ajattelu saada sykkeen nousemaan, kädet hikoamaan, hengityksen salpautumaan, rintakehän kiristymään, silmät sumenemaan, ajattelun sekoamaan...?
Jos tuntisit tai jopa tunsit jotain edellisistä, niin tiedoksi, että löysit juuri kasvusuuntasi, kompassin, joka johdattaa elämäntiellesi.

Mitä asioita voisi olla sellaisia hankalia sanottavia tai tehtäviä? No aloitetaan kasvun pohjasta: Äiti Minä Rakastan Sinua, Isä Minä Rakastan Sinua, Veljeni/Siskoni Minä Rakastan Sinua ja tästä lähiympäristöstä voi lähteä laajentamaan.  
Mitä voisin tehdä? Lähestyä kirkkaassa päivänvalossa vastakkaista sukupuolta ja pyytää treffeille. Kertoa toiselle ihmiselle, kuinka paljon tämä säväytti, lähteä turruttavasta työpaikasta, irrottautua yhteisöllisestä toiminnasta/aloittaa kyseisenlainen toiminta, lopettaa harrastus/aloittaa harrastus, istahtaa keskelle supemarketin lattiaa ja kummastella ohi kulkevia ihmisiä, roikkua bussipysäkin kaiteista, laulaa vastaan tulevan lenkkeilijän kuullen, laulaa Rakkaallesi, lausua oma kirjoittama runo tai teksti jollekin ääneen, pyytää ottaa Äitiä kädestä kiinni, halata isääsi, kulkea ja antaa anteeksi kaikelle ja kaikille( myös itsellesi), Rakastaa kaikkea - ennen kaikkea itseäsi(sillä Sinä olet kaikki), kertoa selkeästi jokaisessa tilanteessa aidoimmat tunteesi, vihata vapaasti ja ymmärtää, että viha, kun sen vapauttaa on puhdas rakkauden ilmaisu ja siksi ei koskaan satuta aidoimmassa muodossaan ketään - hyväksy viha, joka aidoimmillaan kohoaa kuitenkin puhtaasta Rakkaudesta - puhdas Rakkaus illusioituu vihaksi, kun sen virta törmää tukokseen, jonka rakkauden energia murtaa tieltään.. Murtuma vaihe saattaa tuntua ärtyisältä ja siksi me vihaamme tukoksiamme... Mutta niin meidän pitääkin, jotta saamme Kitkan energian vahvistumiselle ja jatkuvan kasvun elämälle...

SE MIKÄ EI KASVA JA KEHITY, SE KUOLEE JA KUIHTUU

...eli suunta vielä vain ylemmäs, aina vain syvemmälle ja vieläkin laajemmalle suoraan sivulle, eteen ja taakse - aina kun kolahtaa, niin siellä aitaa kaatuu ja rajoja rikkuu, kuljetaan sinne mihin emme ole koskaan ennen kulkenut, katsotaan sinne mihin emme ole koskaan ennen katsoneet... Nauretaan ilman syytä, itketään ilman syytä, annetaan ilman syytä, ollaan ja toimitaan ilman syytä, olemalla se mikä me olemme - Rakkaus

Olemme jo perillä, joten nautitaan matkasta...

Pelkkää Parhautta - Pelkkää Rakkautta

Ps.
ELÄMÄSSÄ KANNATTAA TEHÄ VAIN JA AINOASTAAN ASIOITA, JOITA AIDOSTI RAKASTAA TAI ÄÄRETTÖMÄSTI PELKÄÄ. ASIAT, JOSSA NÄMÄ YHTYVÄT OVAT AARTEITASI - KAIKKI MUU ON TOISARVOISTA

Vapaaksi Riittämättömyyden Pelosta...

Seksuaalisuuden, intohimon ja Rakastelun energiavirran tehtävä on nostaa tukokset pintaan, jolloin ne voidaan joko avata tai tunkea takaisin yhä syvemmälle.
(On näillä virroilla varmasti muitakin tehtäviä..)

Rakasteluenergiavirran mukana tuotiin minulle ymmärrys, että itse Rakastelutapahtuma on synerginen kokonaisuus kaikesta mitä parisuhteessa on menossa. Esimerkki: jos ei osaa vielä näyttää aitoja tunteita parisuhteen muilla osa-alueilla, niin silloin aidot tunteet on mahdottomuus saada vapaasti virtaamaan myös Rakastelun aikana. Parisuhde on kokonaisvaltaista, itseään täydellistävää ja täydentävää, jonka kruununa ja yhtä lailla kivijalkana seisoo Rakkaudenvirta.

Rakkaudenvirta päästetään Rakastelussa valloilleen, jolloin se, elämän voimakkain virta, työntää tieltään tukoksia murtaen patoja ulos tullessaan. Nämä tukoksien ilmentymät, tukahdutetut tunteet, pelot, saattavat olla niin pelottavia, että tuplablokkaamme ne uudelleen, koska luulemme niiden olevan osa meitä itseämme . Uskomme, että jos päästämme nämä tunteet valloilleen tuhoudumme, koska ne kuvastavat riittämättömyyttämme.

Riittämättömyyden pelko on yksi suurimmista peloistamme, mikä on sinänsä paradoksaalista. Miksi pelätä riittämättömyyttä, kun samaan aikaan voimme terveellä järjellä aivan perustellusti ymmärtää, että kyllä, olen riittämätön moneenkin asiaan, lähes kaikkeen. Ensinnäkään kapasiteettini ei riitä tekemään maailmaan rauhaa(yksin) vaikka haluaisinkin, kapasiteettini ei myöskään riitä vähäpätöisimmänkään asian ymmärtämiseen, kuten miksi meidät on luotu syömään ruokaa, miksi omena tippuu aina alaspäin(tai no onhan meillä siihen teoria).

En myöskään pysty auttamaan kenenkään läheiseni onnellisuutta, edistämään heidän terveyttään, saamaan heitä tuntemaan Rakkautta. Tunteiden kohtaamiseen ja synnyttämiseen on meillä jokaisella valta, vain henkilökohtaisen maailmamme sisällä.. Emme vaikuta tässäkään suhteessa suoraan toisiimme.

Kuinka riittämätön itseasiassa voin olla? Niin riittämätön, että minulla ei ole suoranaista mahdollisuutta vaikuttaa ympärilläni olevaan maailmaan. Miksi siis pelätä riittämättömyyttä, kun terve järki kertoo, että emmehän me riitä mihinkään? Pelkäämmekö vain kohdata todellisuuden? Sen todellisuuden, joka on suunniteltu, niin ettei meidän tarvitse riittää muille. 

Me riitämme tasan tarkkaan niin pitkälle, kuin tarvetta on, eli omalle rajallemme asti. Omat rajamme kulkevat eri tasoilla eri laajuuksilla, mutta fyysisesti konkretisoituna rajoitumme kehoomme, mieleemme ja näiden taustalla tarkkailevaan tietoisuuteen. Tähän vaikutusalueemme loppuu. Tästä eteenpäin tapahtumat rakentuvat välillemme. Kuljemme, teemme, kohtaamme, tulkitsemme, analysoimme.. Teemme johtopäätöksiä: "toiminko oikein, sanoinko pahasti, mitä tämä tarkoittaa". Tämä kaikki tapahtuu samaan aikaan, kun maailman kaikki synkroniteetit pyörittävät meitä, riittämättömyyden perikuvia, evoluution pelinappuloina ilman pienintäkään kiinnostusta meidän "sisäisiä analyyseja ja tunnemyrskyjä kohtaan".
 
Mitä vahvemmin ja lopulta vapaammin Rakkaudenvirta kulkee lävitsemme, sitä selvemmin näemme Riittämättömyyden kauneuden, annamme sille periksi, antaudumme, jolloin palaudumme maailman osaksi omalle paikallemme. Tulemme yhä kiitollisemmiksi riittämättömyydestämme tuntiessamme aina vain tarkemmin suuremman suunnitelman, joka toteutuu kauttamme... Irtaudumme yhä enemmän henkilökohtaisista tunteistamme, jotta voimme sen jälkeen sisällyttää kaikki tunteet elämäämme absoluuttisena Rakkaudellisuuden polttoaineena, eläessämme puhtaana riittämättömyytenä, eli puhtaana riippumattomuutena - Vapautena

Kirjoitettu Täynnä kiitollisuutta riittämättömyydestäni, samaan aikaan, kun aurinko alkaa heijastaa valoa makuuhuoneenikkunasta sisään.

mmmm... Elämäni kevät sarastaa - Rakastan Maailmaa - Kiitos

Ja vielä Lehtolan Mikon Mummon upein sanonta ikinä jakoon:
"Kiitos Kaikille Kaikesta"

Aitous on yhtä kuin vapautus...

Mitä aidompi olet, sitä helpompi ja hauskempi maailmasi on



1. Vaihe kehityksessä – Kohti olemista ja “Aitoa Minää”.

”Ei ole väliä mitä teet, sillä se mitä olet ratkaisee”

* Se mitä olet, rakentaa sinun henkilökohtaisen kokemuksen maailmasta!
* Kun olet purkanut ohjelmoinnit sinun ja maailman välistä, pääset aidosti
tilaan, jossa ”aitominäsi” paljastuu ja silloin kokemuksesi maailmasta on puhdas. Tätä myötä hiljalleen ohjaudumme seuraavaan kehitysvaiheeseen…




2. Vaihe kehitysksessä – Aitominä ja ”automativiinen toiminta”

”it’s not who you are, it’s what you do that defines you”

* Se mitä olet määrittää kokemuksesi maailmasta.
* se mitä teet määrittää maailman kokemuksen sinusta.



ELI: Tutustu itseesi, sillä se miten koet itsesi määrittää, miten koet maailman. Mitä aidommin koet itsesi , sitä aidommin koet maailman ja yhä aidommin vastaat toiminnallasi maailman pyyntöihin sinulta. Tällöin alat toimia osana kokonaisuutta, jota maailmaksi kutsutaan…
Tunnet tämän vapautumisentunteena, koska enää, et joudu pohdiskelemaan mitä ”pitäisi” tehdä. Ainoa toiminta, joka tulee sinulle tehtäväksi, kulkeutuu automaattisesti lävitsesi. Koet tämän toiminnan, kuin joku kuljettaisi sinua, kunhan vain päästät irti vastaan taistelusta ja annat maailmankaikkeuden “käyttää sinua hyväkseen, mutta myös omaksi hyväksesi”.

Miten tutustua itseesi?
Tämä on ainoa asia mitä sinun pitää ”tekemellä tehdä”. Et saa päästää itseäsi karkuun itseltäsi, vaan sinun pitää kohdata tunteesi, ajatuksesi, intohimosi, hekumasi, niin ja luonnollisesti myös pelkosi, sekä sisäisessä, että ulkoisessa maailmassasi.
Kohdatessasi itsesi ymmärryksesi herää hetki hetkeltä vahvemmaksi, että enhän minä olekaan nuo tunteeni, ajatukseni, intohimoni, periaatteeni, tai edes se millaiseksi yleisesti itseäni kuvailen. Jokainen kokemasi tapahtuma alkaa vapauttaa sinua.

VOI KUINKA MAHTAVA MATKA TÄMÄ ON – KOEMME ELÄMÄN AIVAN UUDELLA TASOLLA, AIDOSTI JA VAPAASTI!

Ja kuitenkin tämäkin tapahtuu kuin itsestään ajan ollessa oikea. Aidosti kokeaksemme nämä tunteet, meidän ei tarvitse pyöriskellä tunnemyrkyissä ja masentuneisuussa potemassa alemmuuden tunteita. EI. Mitä meidän tarvitsee tehdä on myöntyä ainoastaan ajatukselle, että tallaisia viestejä rakentuu, kun tukahdutamme aidon minän, aidon olemassa olomme virtaa , taistelemalla vastaan luonnollistakehitystä ja täten vapautua täydellisesti tunteisiin kiinnittymisestä.


Siispä, miten aito olet itseäsi kohtaan? Huijaatko tai valehteletko itsellesi tiedostamatta, kenties alitajuisesti? Tuntuuko sinusta, että yksi osa itsestäsi vetää sinua yhteen suuntaan ja toinen toiseen, tunnetko tällaisia sisäisiä konflikteja?

Lähde tutustumaan omiin ajatuksiisi ja niistä nouseviin tunteisiin esimerkiksi kirjoittamalla listausta elämäsi toiveista, elämäsi intohimoista, syvimmistä haluistasi...jne.
Mikäli tuntuu, että et saa kirjatuksi mitään ylös, koska "millään ole mitään väliä", niin tässä on huomion paikka. Et siis ole vielä yhteyksissä aidoimpaan luovaan virtaasi.

Jatka harjoittamista, kirjoita ihan mitä tahansa tai istahda alas vaikka vain 5minuutiksi ja anna ajatusten virrata.
Ensimmäisessä vaiheessa huomioi kaikki ohi virtaavat ajatukset sekä kohtaa kaikki kirjoittamasi toiveet.
Tämän jälkeen tärkein osio: ÄLÄ VÄLITÄ YHDESTÄKÄÄN AJATUKSESTA, TUNTEESTA, TOIVEESTA TAI HALUSTA VAIKKA NE OLISIVAT KUINKA TODELLISIA JA TÄRKEITÄ!!!

Kun hiljalleen olet irtautunut kaikista mielesi ailahteluista, hetkellisistä haluista, huomaat mitkä ovat ne asiat joista, et aidosti pääse eroon, vaan maailma jopa vainoaa kysymällä kysymyksiä sinulta näihin liittyen ja pakottaa sinut toimimaan aitouteen suunnaten...

Päästessämme Automatiivisen toiminna tasolle, on helpottavaa tietää, että sinua vedetään juuri siihen suuntaan johon sinut on koodattu aikojen alussa(tai koodataan kehityksesi mukaan) kulkemaan. Mutta on ymmärrettävä, että tämä automatiivinen toiminta ei tarkoita tunteiden ja ajatuksien poistumista pelistä. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että nyt näet syyn tekemisellesi, niin suurena, että et hetkahda vaikka mielesi, kuinka pelottelisi sinua, riittämättömyydellä, torjutuksi tulemisella, millä tahansa pelolla.
Tästä hetkestä eteenpäin askeleesi tukeutuvat sisältäsi nousevaan voimaan, jonka johdosta alat kulkea pelot huomaten, ne ylittäen ja ymmärtäen. Astut elämään alueelle, jossa mukavuus ja epämukavuus yhdistyvät yhdeksi ja samaksi vaihtelevien tunteiden aallokoksi pinnallasi, samaan aikaan, kun meresi syvyydessä voit aina tuntea syvän rauhan...

Hiljalleen tunnet sen vahvemmin ja vahvemmin. Sen virran voiman, joka kuljettaa ja voit päästää irti... Olet irrallinen, olet osakokonaisuutta, täydellinen sellaisena kuin olet, Suppeana, yhä laajenevana yksilönä.
NYT TOIMIT RAUHASTA KÄSIN, PUHTAANA VAPAUTENA...

“Feel the Fear and Do it Anyway” -Susan Jeffers


Kuljetetuksi tulemisen tunne nostatti yllä olevan tekstin maailmaani, kun lähiaikojen tapahtumien myötä olen huomannut yhä vahvemmin sen, miten suurimmat päätökset nousevat automaattisesti sisältämme, kunhan vain lopetamme vastaan taistelun...
Olet varmasti tuntenut, joskus jotain samanlaista, kuten minä 9.4.2011, kun maailmankaikkeus kampitti minut ja tipahdin polvilleni Unelmieni Prinsessan, Rakkauteni eteen...

Kuka on Maailmassa Mahtavin?

Maailman mahtavin on se, joka on kaikkeuden palvelija, sillä hän on se, jota kaikki tarvitsee. Hänestä kaikki on riippuvaisia, mutta hänelle kukaan ei ole mitään velkaa. 
Kuka hän on? 
Hän on sinä, minä, virtaava joki, ulvova susi... Hän on se, mikä on osa maailman kaikkeuden iänikuista synnyintarinaa Hän on yksi osa kokonaisuutta ja siksi Hän on Kaikki!

MAAILMAN MAHTAVIN OLET SINÄ,KOSKA OLEMME KAIKKI SINUSTA RIIPPUVAISIA, MUTTA EMME SINULLE MITÄÄN VELKAA. NAUTI NYT JA AINA MAHTAVUUDESTASI MUITA PALVELLEN...




--> Aika kuluu ja tekstiä ei kuulu, kello nakuttaa ja ihmetys karisee ajattoman saapuessa... Kirjoitanko, nyt haluat kirjoittaa, ilmoittaako halusi kuitenkin, että kirjoitat itsesi tähden? Et saa kirjoittaa. Nyt on aika vain kirjoittaa, sillä millään ei ole mitään merkitystä. Sanat vain ovat, niistä voi vapautua. Sanojen suunta,johon ne viittaavat on todellisuutta ja ilmentyessään millaisena tahansa se on täydellinen ja tarkoituksenmukainen...
Anna siis sanojen virrata, sillä vapaa virtaus ilmentää itsensä: TODELLISEN VAPAUDEN

Virrataan Vapaasti Maailmassa, Jonka Osia Olemme...




(puhelinpostaus, joten kaikkiin kirj. Virheisiin pidätetään ekstra oikeudet!!!;) )

Huikea Ystävänpäivä, Mutta mut passitettiin kylmästi sohvalle nukkuun...

Epämukavuus alueella voi kai paljastella kaikenlaista, ehkä vähän avautuakin omista TODELLA kasvattavista kokemuksista.

Mulla on ollut hyvä ajatus siitä, mitä aion kirjoittaa tässä blogissa, mutta huomaan tässä, että se mitä olin ajatellut kirjoittaa lykkääntyy ja lykkääntyy, kun jotain paljon tärkeämpää ja henkilökohtaisesti vaikuttavampaa nousee pintaan tai tapahtuu aina kirjoitushetkessä ja sen ympärillä (tosin kaikkihan tapahtuu ainoastaan tässä ja nyt tässä hetkessä, joka on kaikkien hetkien keskipiste - tämä muistutuksena itselleni!), tällä kertaa se todellakin oli "SOHVA KOMENNUS YSTÄVÄNPÄIVÄYÖNÄ".

Olen siis aloittanut vasta lähiaikoina yhteiselon saman katon alla feminiinienergian ja kuvainnollisesti toisen puoliskoni kanssa (tämä tuntuu kyllä enemmän konkreettiselta, kuin kuvainnolliselta vertaukselta, niin huikealta tämä tuntuu...), MUTTA kertokaa nyt onko tämä tavallista ja arkipäivää yhteiselon ammoisuudessa, että silloin tällöin tulee passitetuksi sohvalle nukkumaan???

Mietitkö jo (tai onko MIELENkiintosi herännyt), MIKSI tulin passitetuksi sohvalle? Mitä tein, mitä sanoin, mitä en tehnyt, mitä en sanonut? Oliko erimielisyyksiä, että kumpi saa nukkua ikkunan puolella?

Vastaus itsessään ei ole ehkä niin huumaavaa, kuin mieli toivoisi, sillä itse syyssä ei ole draamaa, mutta se miten tapahtuma kasvatti, mitä se kirvoitti syvemmältä mielestäni tietoisuuteeni - mieleni elokuvan tyylisuuntaus todellakin oli: Draama (niinkuin mielen saippuaoopperoissa yleensä on tapana).

SYY SOHVA KOMENNUKSEEN: TANTRA KURSSI, YIN&YANG JA POLARITEETTI.
Aloitimme muutama viikko sitten Tantra-kurssin, josta ja jonka opeista aion todella jakaa oppimaani vielä syvemmin. Lyhyesti sanottuna: Tämän pitäisi olla oppiaineena ihmisyydelle. Suosittelen kaikille niille, joita ajatuskiehtoo, kaikille niille, joita ajatus kammoksuttaa, kaikille niille, jotka tuntevat tämän alueen epämukavaksi, kaikille niille, jotka ajattelevat parisuhdetta, kaikille niille, jotka inhoavat parisudetta, kaikille, jotka ovat parisuhteessa, kaikille niille, jotka elävät yksin, kaikille niille jotka ovat elossa!!!

Jätetään Tantran aihe ja palataan Sohvakomennukseen. Syy ei siis ollut, että olisin tullut kiekkoilemasta, baarinkautta kotiin ja unohtanut ystävänpäivä illallisen (ei sillä kiekkopeli oli jo lauantaina... ;) ). Syy oli siis polariteetin vahvistaminen, eli keskinäisen vetovoiman, sisäisten magneettien lataus, Yin&Yang voimien erilleen veto, feminiinisyyden ja maskuliinisuuden voimistaminen.

Edelliset selvitykset voivat kuulostaa hullulta, mutta siis käytönnössä minulle ilmoitettiin ystävänpäivä iltana nukkumaan mennessä, että nukkuisimme tänä yönä erillään (ei siis mitään sen ihmeellisempää, kun halailla, pussailla ja olla toisen lähellä ihan tavalliseen tapaan, mutta ennen nukahtamista toinen siirtyy toiseen huoneeseen nukkumaan.)
Tässä ei siis sinänsä mitään maata mullistavaa todellisuudessa, mutta mielenmaailmassani kolahti, sisäinen radionikanava alkoi hakea uutta taajuutta ja löysikin toivomansa - uusi taajuus, mielenradiossa, mielenelokuvateatterissa, Mielenohjelmistossa mieleni ohjelmoinnissa...

Nukumme erillään... nyt kerron millaisen kuohunnan mieleni nosti pintaan:
Kun kuulin, että nukutaan erillään; mielentila vaihtui, sisäinenrauha katosi, radiolähetys alkoi ja taajuus löytyi seuraavanlaiseksi...
en pystynyt olemaan läsnä, läheisyydessä, edes halailussa, en pystynyt tuntemaan Rakkautta, olin pelon pyörteissä (tiedostin, että tämä on mieleni tarinaa, mutta keho ja mieleni ovat tiukasti kytköksissä ja Hetki kuohutti, -kohautti, repi ja raastoi - mieleni ja kehoni olivat molemmat sisällissodassa... aikani pyörittyäni sohvalla otin yhden parhaista keinoista käyttöön, jonka tiedän mielen tyhjäämiseksi (silloinkin, kun meditointi-, hengitys- tai rentoutustekniikat eivät auta). Kaivoin esiin kynän ja vihkon, sitten annoin kynän alkaa heilua. Kirjoitin mitä tahansa, mitä ensiksi saisin paperille, jotta saisin kanavat auki.

Mitä kirjoitin? Mitä mielestäni nousi? Millaisen saippuaoopperadraaman käsikirjoittajana mieleni toimi?
Voin tietenkin kirjoittaa sen tänne yhtä hyvin, kuin vihkooni, sillä kyseessä on mieleni illuusiot, ehdollistuneen mieleni ohjelmat, joilla ei ole muuta todellisuus perää, kuin mieleni kuvitus, jonka polttoaineena on pelko...
(*huokaan syvään ja teen pari syvä hengitystä ja siirrän sitten vihkosta ystävänpäivä öisen mielen radiolähetyksen vihkoni tallennuksista puhtaaseen rakkaudelliseen päivänvaloon. Tosiasiassa tämä ei tunnu enää niin vaikealta, sillä olen puhunut nämä jo ääneen. Arvaatte varmasti kenelle - no sohvalle heittäjälle tietenkin =) !)...

Tässä ystävänpäivä yön radiolähetys:

-Mä en ansaitse Sua
-Mä tukahdutan Sua
-Oon jotenkin huijannut Sut tähän
-Oot erehtynyt ajattelemaan, että mä olen "Se oikea"
-Pelkään, koska en voi luvata, että mä olen aina Sun
-Pelkään, että loukkaan Sua
-Haluatko Eroon musta?
-MULLA EI OLE MITÄÄN SUUNTAA ELÄMÄSSÄ
-Miksi minä?: Mä oon hiljaa, en tee mitään, en tiedä mitään, en osaa mitään, en
-Kaipaan Sua
-Elän Varmuudesta
-Ikävöin läheisyyttä
-En tiedä kuka olen tai kuka Sinä olet
-En tiedä mitä ajattelet
-Uskotko kaiken todeksi, mikä voisi olla suuremman hyväksi: mitä tekisit, mitä et tekisi
-Miksi olet, kuka olet, Mitä haluat

Todellisuudessa tämä on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut.
Uskomukseni on, että jos Rakastaa, niin haluaa näyttää sen hellyydellä ja läheisyydellä. Uskomukseni on myös, että minun pitää tehdä asioita oikein, jotta minua Rakastetaan.
Tosiasia on kuitenkin, että minua ei Rakasta kukaan. On kuitenkin samaan aikaan lohduttavaa tiedostaa, että minua ei myöskään vihaa kukaan.
Rakkautta ei ole olemassa sellaisena, muin me sen käsitämme. Ihmisten välistä Rakkautta ei ole olemassa. Olemassa on vain Rakkaus, joka yhdistää ihmiset, yhdistää luomakunnan, järjestää pyörremyrskyt ja auringon laskut.

-Jos en pidä väliä, tuleeko minusta välinpitämätön?

Lopullista autuutta ei ole olemassa. Ikuinen autuus löytyy ainoastaan ohilipuvasta hetkestä joka täyttää sielumme nyt ja aina.

-Mikä on todellista ja mikä illuusiota?

Kumpi on tärkeämpää:
Onnellisuus vs. Rakkaus?
Kiitollisuus vs. Rakkaus?
Elämä vs. Rakkaus?
Aitous vs. Rakkaus?

Jätän Sinut jälleen kerran, sillä et ole minun, etkä ole minä. Olet vain mielikuva minusta mielessäni. Epätäydellinen pysäytyskuva, joka on kohteena ärtymykselleni ja jonka vuoksi luulen vihaavani itseäni.

Voisinko vain Rakastaa myös mielenkuvaani, sillä olenhan tehnyt parhaani sitä rakentaessa ja se on palvellut minua hyvin, olenhan elossa.
Nyt on kuitenkin aika päivittää strategia ja alkaa Rakastamaan Hetkeä sellaisena, kuin se on - Todellisena ilman lisäyksiä, Täydellisenä ilman totuutta.

En kaipaa tätä, Olen Tässä.

Todellisuus on rajupaikka. Tervetuloa maailmaan... ihmisiä kuolee joka päivä, ihmisiä syntyy joka päivä...
Kiitos, että olen saanut syntyä ja kiitos, että jonain päivänä saan kuolla.

Kiitos Rakkaudesta jota olen - Hyvää Yötä Rakas Heikki.


Mielen kiintoinen Radio ohjelma.
Tämä opetti minulle, että minulla on uskomuksia, joita en edes tiedosta olevan. Uskomuksia, jotka nousevat esille vain ohikuluvissa hetkissä, uudenlaisissa tilanteissa, erilaisissa ympäristöissä. Nämä edelliset uskomukset prosessoituivat vielä seuraavan päivänkin, eli eilisen.

Yritin eilen tutkia mieltäni, tarkastella sisäisen radioni kaikkia taajuuksia - ajattelin, että ehkä voisin jotenkin löytää kaikki ehdollistuneet uskomukseni ja purkaa ne nyt saman tien. Illalla Heidin kanssa keskustellessa (olemisen* tilani ollessa kateissa) selvisi, että yritykseni on turhaa, sillä miten voisin löytää jotain sellaista, mikä ei ole olemassa. Mieleni tarinat eivät ole minussa ja siksi niitä on mahdoton löytää itsestäni - annoin periksi, antudun yrittämästä - palauduin välittömästi ja läsnä olevaan hetkeen, nautintoon ja hymykin alkoi loistaa ja niin kyllä se halailukin taas tuntui sydämestä asti puhtaalta ja täydelliseltä.

Näin tämä matka jatkuu irralleen ylikorostuneen mielen tarpeista ohjailla ja kontrolloida. Matkani päämäärä: maailma ja lähtöpiste: mieli. Matkan edetessä toivon, että voin jossain kohtaa vaikka vaihtaa blogin nimeksi "Irrallaan", mikä viittaa siihen, että olen irrallaan mieleni tarinoista, draamoista, sen peloista - ja elän puhtaasta Rakkaudesta läsnä olevassa Hetkessä täyttäen oman osani tästä kosmisesta kokonaisuudesta, jossa saamme matkustaa yhdessä. Kiitos Matkaseurastasi!

Haluan vielä samalla kiittää Sinua, joka satsasit aikaasi, niin pitkään, että luet vielä viimeisiäkin sanoja ja kiitoksena haluan antaa sinulle mahdollisuuden ottaa askeleen irti oman mielesi radio-ohjelmista - tulemalla oman sisäisen radion tarkkailijaksi...

Kiitoksena Sinulle siis jälleen Äärettömän kasvattava haaste(luonnollisesti vapaaehtoinen):
Me emme ole mielemme, joten tietoisesti voimme tuoda valoon kaikki ehdollistumat, hölmöimmätkin, joita siellä liikkuu!Joten tässä kahden vaihtoehdon haaste..

1. Ota paperi ja kynä kirjoita paperille mielesi kuvitelmat, mielesi tarinat liittyen itseesi. Mitä ajatuksia mielesi kertoo, kuin keskityt itseesi, Millaisia tunteita nousee, kun menet peilin eteen, katsot itseäsi silmiin ja sanot, että minä Rakastan Sinua Heikki Harju (tai ehkä oma nimesi tässä kohtaa =) ). Tämä oli esimerkki, voit keskittyä mihin tahansa muuhunkin, kuin itseesi, pääasia on, että ota sinäkin joku sisäisen radion ohjelma naudalle.
Toinen osa ykköshaasteeseen on, että ekan osan jälkeen tuo tarinasi päivän valoon. Eli kerro tarinasi läheisellesi, Rakkaallesi, ystävällesi, naapurillesi, vastaantulijalle, bussissa viereen istujalle...jne. Sulata tarina valossa ja näe aito itsesi, sellaisena, kuin olet, kauniina ja täydellisenä Rakkautena.

2. Toinen haaste on: No niinkuin viimeksikin, sait kuulla minun mielen maailmastani otteita. Mikään ei olisi mahtavampaa, kuin kuulla millaisen elokuvan Sinun mielesi on ohjannut... uskon että varsin viihdyttävän. Eli kirjaile kommentti osioon jokin tarina, minkä todella haluat haihtuvan päivän valossa. Voit samalla antaa tähtiä mielesi elokuvalle... itse annan omalleni 4 / 4 tähteä.

NIIN JA HEI VIIME YÖNÄ PASSITIN MUUTEN HEIDIN SOHVALLE NUKKUMAAN!!! (Suosittelen kaikkia pariskuntia koittamaan tätäkin. Ei tiedä millaisia prosesseja lähtee käyntiin...)

Nautintoa Hetkiin ja ehdottomasti Parasta Tätä Hetkeä!!!
-Heikki





*Olemisentila= olotila, mielentila, läsnäolontila yhdistettynä